lauantai 5. toukokuuta 2012

agility on hullujen hommaa..

12 tuntia kisakentällä tänään palloilleena poskeni ja nenäni kirkuvat, että agility on kajahtaneiden kaurapuuroaivojen hommaa. Aamulla ratamestaroin medejä ja osan mineistä ja se olikin mukavaa puuhaa. Kuusi tuntia sitä puuhattuani hain Nokin (ja Kolankin:) kotoa ja palattiin aika pian takaisin kentälle.

Ennen omia startteja oli paljon varmempi fiilis kuin ensimmäisissä kolmosten kisoissa. Kyllä me pystytään ja ei se ole mahdotonta.

Ensimmäisen radan jälkeen oli tosi hyvä fiilis. Saatiin kyllä hylly, kun keppien jälkeen jätin ohjaamatta ja Noki arpoi hypyn keppien sijaan. (Noki tosin ei tainnut huomata, että pieleen meni - ja hyvä niin. :) Mutta noin muuten radan jälkeen oli iloinen ja mainio tunnelma ja jälleen ajatus siitä, että ei kolmosissa radat ole mahdottomia. Mahtavaa fiilistä lisäsi myös se, että radalla olleet kaksi 65cm korkeaa hyppyä eivät pudonneet. Kuten eivät pudonneet seuraavallakaan radalla. :)

Toisella radalla kävin suoritustani etukäteen kymmeniä kertoja läpi ja tiesin yhtä kohtaa lukuunottamatta sillä tavalla etukäteen ja jotenkin sisäisesti, että mitä tulen kropallani tekemään missäkin kohtaa. (Se yksi kohta on hyppy ennen keppejä. Siinä olin hetkellisesti myöhässä ja ihan pihalla ohjauksesta.) Paljon olisi voinut tehdä paremmin ja radasta olisi voinut saada varmasti vielä sekunteja pois, mutta niinhän se on aina. Ei täydellistä suoritusta varmaan olekaan. Tai ainakaan henkilökohtaisesti en usko pystyväni täydelliseen. Oikeastaan missään. Aina on parannettavaa. Saatiin kuitenkin suoritettua rata ilman ratavirhepisteitä, joten se osa-alue tuli hanskattua hyvin. :) Ohjauksen ja ennakoinnin kanssa on tekemistä - ja hyvä niin. Kuka sitä jaksaisi harrastaa, jos suoritusvarmuus olisi 100 ja onnistumiset aina ja joka kerta täydellisiä? Oppiminen on parasta. :)

edit. Yön yli nukuttuani ja videon uudelleen katsottuani yksi tärkeimmistä huomioista: valssit ovat ihan auttamattoman myöhässä ekalla putkella ja ennen keppejä. Olisi pitänyt kertoa Nokille etenkin ennen putkea jo PALJON aikaisemmin, että tullaan kääntymään. Nyt se luuli, että mennään puomille, kun vaan kirmasin suoraan eteenpäin..

Sijoituttiin nollalla seitsemänneksi ja aliaikaa kertyi -4,7 sekuntia. Ei pöllömpää. :)

Viimeinen rata oli sellainen pellehyppykoulun kevätjuhlanäytös, että oksat pois. Ensimmäinen kolmannes meni tosi hienosti ja virheettä, ja sitten alkoi mennä pieleen oikein isolla kädellä. :D "Oho se meni väärin päin hypyn." "Oho se meni väärän hypyn." "Oho eihän tämä hyppy tainnut kuulua rataan..?" "Oho kappas taas meni väärinpäin hypyn." "Jahas, ohops, meni sinne päähän putkea!" "Ja HUPSISTAKEIKKAA, sinnekö se meni?" "Ja hopsan heipsan, ei mennyt putkeen ollenkaan!" "Ja maalissa!"

Seurakaverit hihittivät ja hihkuivat pellekoululaisille. :D Ja itseäkin kyllä nauratti. Ei tule päätymään julkiseen levitykseen tämä itsehäpäisyhetki. :D

Lopuksi kuitenkin se nollarata.


Kolan oli tarkoitus kisata tänään sunnuntaina, mutta ei kisaa. Ja yksi syy on tässä: vappulasinsiru teki varpaaseen haavan. :( (Toinen syy on se, että rokotus vanheni eilen.. Voi minua lahoaivoa.)

Tässä hetkeä myöhemmin:

2 kommenttia:

Erjuska kirjoitti...

Ei aina voi onnistua : ) Mukavaa viikonloppua t. Erjuska ja Siiri-koira

Suvi kirjoitti...

Ihania kuvia!!! :D Varsinkin viimonen