SERT-A

Kryptinen lyhenne SERT-A ei ollut tuttu vielä vuosi sitten. Mutta nyt on. :)

Oletin vielä tänä aamuna, että tuon lyhenteen tavoitteleminen on lähes sama kuin lähtisi Nokin kanssa tästä taapertamaan kohti kuuta. Mutta eipäs sittenkään!

Aamulla oli ihan sellainen olo, että tulikin ilmoittauduttua kisaamaan. Ei millään jaksaisi. Kevätväsymys painaa ja vielä ensi viikko pitäisi jaksaa tehdä hullusti hommia töissä.

Kisapaikalla Järvenpäässä sentään alkoi tuntua ihan hyvältä ja ensimmäinen rata näytti mukavalta. Käytäntö osoitti, että tuo ensimmäinen rata meni ns. reisille ja ihan plörinäksi. Olisi pitänyt uskaltaa "riskeerata" ja tehdä kepeillä sellainen ohjaus, jonka treeneissä olisin tehnyt. Nyt jäin varmistelemaan ja siitä eteenpäin rata oli pelkkää sekoilua, kun olin myöhässä ja sijoittuneena todella huonosti. Tästä huolimatta oli ihan mukava fiilis, koska rata ei tuntunut erityisen vaikealta, vaan ihan mahdolliselta suorittaa hyvin.

Toinen rata oli aika samaa sarjaa. Rataantutustumisessa tuntui, ettei tämä ole ollenkaan mahdotonta. Ainoa kohta, jossa tiesin liikkuvani meidän taitojemme ylärajoilla oli radan puolivälissä, kun puomin jälkeen Noki piti saada pituuden kautta hypylle, suoraan putkeen ja sen jälkeen ehtiä ohjaamaan Noki takaakiertoon putken edessä olevalle hypylle. Ohjasin rumasti ja rikoin Nokin etenemisen karjaisemalla jotain. Noki lopetti juoksemisen ja jäi kärkkymään ohjeita. Onneksi sain sen ilman pysähdyksiä takaakiertoon ja siitä rata sujuikin ihan näppärästi loppuun asti. Toiseksi viimeinen rima kolahtaa, mutta ei putoa. Hieman jännitti, kun kuulin tassun kolahtavan rimaan. Huh.

Maalissa iloitsin nollasta, mutta en osannut edes aavistaa, että voitaisiin saada serti. Se ei juolahtanut edes mieleen. Vähän ajan kuluttua kuulutettiin, että "...ja kisassa tällä hetkellä vasta kaksi nollaa.. Kisaa johtaa espanjanvesikoira Noki ja toisena on..." :O Herranjumala. Johdettiin.

Käytiin Nokin ja Kolan kanssa jäähdyttelylenkillä, joten en tiennyt kisan tilannetta. Palatessani kentälle Ristikartanon Sanna tuli siinä sitten sanomaan, että "te ootte kiinni sertissä". Ja siinä kohtaa jäljellä taisi olla alle kymmenen koiraa. En voinut oikein uskoa asiaa, mutta totta se oli. Tulosruudulta katsottuna se varmistui. Oltiin hopealla. Ja koska viimeisetkään koirat eivät enää tehneet nollia, hopea myös jäi meille. Ja serti. :O

Itselle radasta päällimmäisenä jäi mieleen A:n jälkeen tehty hypylle vienti ja siitä valssi keinulle. Valssi jotenkin suorastaan leijaili. Se tuntui juuri siltä, että "näin tämän juuri ajattelin tehdä". :) Ei tuntunut kömpelöltä takaperin juoksulta tai hätäiseltä pyörähtämiseltä vaan valssilta. :)