maanantai 21. lokakuuta 2013

suojele sitä! ..ei kun..! suojaudu siltä!

Villisti räyhäävä mäyräkoira. No, eipä siinä, pakkohan siitä oli ohi mennä. Koirille tiukka "ANNA. OLLA. >:| " -käsky ja sitten mennään. Ja silloin, kun muistan antaa ANNA.OLLA.-käskyn ajoissa ja todellakin tarkoitan sitä, että joko ohitettavan annetaan olla tai vaihtoehtoisesti valmistaudutaan muuttumaan rukkasiksi ja taljaksi, niin ohitukset sujuvat ihan mainiosti vaikeammissakin tilanteissa.

Niinpä ohitettiin selällään karjunut nakki sulassa sovussa. Niin, se nakki makasi karjuen selällään, koska omistaja piti koiraa selällään ja hoki, että "lopeta. lopeta". (Mielessä kävi, että varmaan on kiva maata selällään, kun muutenkin hermostuttaa ja ohi kulkee kolme itseä hurjasti suurempaa koiraa.)

Jatkettiin matkaa. ..kunnes yhtäkkiä totean, että mäyränakki tulee hurjasti karjuen ja ilman hihnaa kohti ja perässä juoksee aika hurjasti karjuva omistajanainen. Nykäisin koirat selän taakse niin hyvin kuin pystyin, mutta eihän se oikein kolmen kanssa onnistu millään. Etenkin, kun Kola otti mäyräkoiran fiiliksistä heti kopin ja oli valmis ottamaan nakista mittaa. Ehdin ajatella, että eipä tässä hätiä mitiä, kun minun isot koirani ovat hihnassa ja Kola hoitaa ärähdyksellä raivokkaan nakin kauemmas. Vääääääääääääääääääärin. Hetken aikaa tosiaan ajatukseni oli suojella nakkia laumalta. Mutta sitten tajusin, että tosiasiassa laumaa pitikin suojella hampailla varustetulta nakilta. Raivoisa mäyris puski kerta toisensa perään laumani jalkoihin räyhäämään. Onneksi omistaja sai koiransa melko nopeasti kiinni ja minä ehdin polkea jalkaa ja karjua perkelettä raivostuneelle eineshyllyn tuotteelle vain pari kertaa.

Mäyräkoiran omistaja kertoi tilanteen pysähdyttyä, että ohituksissa on ongelmia. (No shit, Sherlock.) Ja että ajatuksena on saada ongelma kuitatuksi alistamalla mäyräkoira ohitustilanteissa. Omistaja vaikutti olevan sen verran rikki koiransa toiminnan vuoksi, etten kokenut tilannetta oikeaksi se suhteen, että olisin ryhtynyt avautumaan ajatuksistani vahvatahtoisen räyhäävän koiran alistamisesta. 

Oma adrenaliinitasoni ei noussut välikohtauksessa, koska ajatukseni oli, että "no olipa kiva, että pikkukoirasta ei tullut mureketta". En siis kokenut oman laumani olevan lainkaan vaarassa, koska kokoero oli niin hurja. Ja koska Kola lukee ajatuksiani, laumani siirtyi hässäkän jälkeen uskomattoman nopeasti "ihansamamitävälii"-mielialaan. Kola siis kopioi minun mielialaani ja mustavalkoiset noudattelivat Kolan esimerkkiä. Jatkettiin rennolla fiiliksellä korttelin ympäri kohti kotiovea.

Ja siellähän se samainen mäyräkoira odotti uudemman kerran. Oltiin kierretty siis sama lenkki vastakkaisiin suuntiin. Great. Ja kaupan päälle jalkakäytävän toista reunaa kansoitti naapurin terrierimix, joka puhuu koiraa ainoastaan karjumisen ja vaahtoamisen kautta. Eikä kahta ilman kolmatta, sillä terrierimixin vieressä samaa peacelove-mielialaa levitti raivoisa spanieli. Nice. Katselin hetken, että ihanko totta kukaan kolmesta raivopäästä ei väistä, että pääsisimme ohi. Lopulta mäyris luikahti omistajineen sivulle, jolloin pääsimme jatkamaan matkaa jalkakäytävän äärimmäistä laitaa pitkin. Terrierimix ja spanieli sylkivät meitä kohti kaikki koiramaailman solvaukset, mitä keksiä voi, eivätkä siirtyneet millin milliä mihinkään suuntaan. Eihän siinä sitten muuta kuin. "ANNA. OLLA." Ja menoksi. Marssittiin solvaussateessa tyynesti kohti kotiovea. Jopa Pika malttoi pitää turpavärkkinsä ummessa, vaikka yleensä noin kuumottavassa tilanteessa Pikan on pakko sanoa edes pikkuruinen "vöh!".

Jälkikäteen sain kuulla kaverilta, että mäyräkoirat ovat Siihen Mielentilaan päästessään varsinaisia pienpetoja. Onneksi en tätä tiennyt, vaan ajatukseni on, että "oho toivottavasti ei tapeta tuota sylihauvaa". Sillä koska en itse hermostunut, ei laumakaan ollut välikohtauksesta jälkikäteen oikein millänsäkään. Harmittaa kuitenkin mäyriksen omistajan puolesta. Alistaminen ja selättäminen on aivan järjetön toimintatapa, jos tarkoituksena on madaltaa mäyräkoiran kierroksia. :(

Ei kommentteja: