Voittonollahan se sieltä tulla tupsahti tänään, kun kurvattiin Nokin kanssa perinteisiin lomanlopetuskisoihin Kotkaan. Yksissä Kotkan kisoissa nähtiin tähdenlento. Yksissä puolestaan otettiin meidän eka agilityserti kolmosista ja ensimmäinen tuplanolla samoista kisoista. Ja nyt tämä nollavoitto. Täytynee suunnata Kotkaan tulevaisuudessakin. ;)
Pisteltiin ensimmäinen rata kyllä aika hiton hyvällä fiiliksellä. Savioja oli tehnyt tosi kivat, vauhdikkaat radat. Ja itsellä oli rauhallinen mieli. Ehdin katsoa asentoja, joissa Noki tuli vaikeimmista hypyistä yli. Ehdin katsoa, että rima ei pudonnut. Ja mikä oikeastaan parasta: tein onnistuneesti sen ohjauksen jotakuinkin täsmälleen samanlaisessa kohdassa, joka pudotti meidät tämän kesän MJ-karsinnoissa finaaliradoilta!! Maltoin pitää ohjauksen staattisena ja odottaa, että Noki ihan oikeasti lukitsee hypyn ja poistua sylivekistä vasta sitten. Niin siistiä! Ja niin siistiä, että oikeasti lähdin sen ohjauksen siihen tekemään, enkä ollut mikään vellihousu ja pyörittänyt tai niistänyt, kun kerran oli mahdollisuus toistaa karsintojen tilanne. Jes! Maaliin juostessa kuulin, että mentiin kärkeen, mutta ei kyllä tullut siinä kohdassa mieleen, että pidettäisiin se kärkipaikka loppuun asti, kun meidän jälkeen oli vielä parisenkymmentä starttaajaa. Toiseksi tullut hävisi meille sadasosalla, joten ihan kauheasti ei olisi voinut kauempaa Nokia esim kontakteilla seisottaa. ;)
Toisella radalla rataantutustumisessa mietin, että "menneinä aikoina en olisi uskaltanut tehdä tätä kohtaa päällejuoksuna, koska Noki olisi lähtenyt seuraavan hypyn taaksekiertoon, vaikka se pitää mennä edestä". ..ja kuinkas sitten kävikään? Tehtiin ihan hurmoksessa todella hyvää rataa ja tultiin siihen päällejuoksukohtaan neljä estettä ennen maalia. Joo hups ja oho, sinne lipsahti takaakiertoon ihan kuin niinä vanhoina hyvinä aikoina. ;) Perhana. Noki ei onneksi missään kohdassa huomannut, että pieleen meni, vaan tehtiin ihan samassa hurmoksessa maaliin asti. :)
Kolmas rata oli hypäri, johon Anne - vanha kehäkettu - oli laittanut kepit niin, että kokeneemmatkin koirat jättivät kepit kesken, kun ohjaajan suunta lähti liian äkkinäisesti sivulle kohti hyppyjä, joiden ohjaamiseen oli aika hoppu. Kuuluttaja selosti, että edellisenä päivänä medeillä oli ollut täysin vastaava keppien sijoittelu ja siellä oli ollut täsmälleen samat vaikeudet keppien loppuun tekemisessä. Niinpä sitten päätin, että jos vaikka ei mitään muuta radalla tehtäisikään oikein, niin ne kepit me hittovie tehdään kunnolla. Päätin päästää Nokin aavistuksen edelleni, että pääsen tsemppaamaan sitä kiihdyttävällä vauhdillani keppien loppuun. Olin ehtinyt tehdä myös hätävarasuunnitelmaB:n keppien jälkeen olleille hypyille, joihin kepeiltä oli melkoinen kiire. Päätin luopua persjättösuunnitelmastani ja vaihtaa pelasteluvalssiin, että saan saatettua kepit varmasti loppuun asti. Mutta kun Noki tikutti kepit niin hienosti loppuun, jalat veivät ennen kuin ehdin sen enempää suunnitella tai epäröidä. Pinkaisin vauhtiin ja nipinnapin ehdin tekemään persjätön sitten kuitenkin! Noki lipsahti kyllä niin pitkälle selän taakse, että silmänräpäyksen tai kahden silmänräpäyksen ajan en tiennyt, kummassa kädessä Noki oikeastaan on. Lopulta Noki ilmestyi silmäkulmaan ja tiesin, että se oli lukenut persjätön ihan oikein, joskin ihan snadisti myöhässä. Kääntyi kuitenkin oikeille hypyille ja lopulta kaahattiin maaliin meille liki haamuetenemällä 5,01m/s. Ekaa kertaa ikinä ylitettiin vitosen etenemä! :)
Reisihän se tietenkin otti ryntäilyssä jälleen osumaa ja huomenna Pikan kanssa startataan vähän vajaakuntoisen jalan kanssa. Mutta ei auta itku markkinoilla!
Niiiiiin hyvä aksaperjantai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti