Sunnuntaipäikkäreiltä heräilemässä koko lauman voimin |
Kola on siitä kiitollinen kaveri, että se osaa arvostaa ylikorostunutta väistöliikettä eikä ainakaan tähän asti ole lähtenyt käyttämään tilannetta väärällä tavalla hyväkseen ja kiristänyt sääntöjä entisestään. Ennemminkin päinvastoin se löysää sääntöjä, kun Pika vihdoin ja viimein tajuaa näyttää Kolalle, että You're the BossMan. :)
----
Noki pääsi tänään ensimmäistä kertaa saikulle joutumisen jälkeen kentälle treenaamaan. Voi pojat. Sen pää melkein räjähti onnesta. Juoksutin ensin ihan vaan pitkää suoraa, että pääsisi purkamaan pahimmat turhaumat. Ja sen jälkeen tehtiin polvenkorkuisella A:lla juoksemista. Toimi ihan täydellisesti. Noki ei tehnyt ainoaakaan virhettä, vaikka kierrokset huitelivat jossain kilometrin korkeudessa. (Siis niin korkealla, että se ei _pystynyt_ istumaan ennen A:lle sinkoutumista. Se karjui. Loikki kohti A:ta. Karjui. Loikki kohti A:ta ja takaisin. Karjui. Karkasi jälleen A:lle ja pomppasi takaisin. Ja metelin taustalla minä yritin hokea naurua pidätellen, että "Noki! NOKI. Et mene! Istu. IS-TU. Takas sieltä! NOKI ISTU. ET MENE VIELÄ IS....TU. NO-KI!" :D ) Se tuli jopa putken vauhdittamana ja oli lähellä loikata yli, mutta koska "on sanottu, että pitää osua tohon boksiin, ni sit", sekoili lievästi tassuissaan ja asetti kuin asettikin tassunsa lopulta boksiin ja pois. Mussukka. (Raivoisa karjuva mussukka.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti