Pikkari-mies rön rön!

Pikan kanssa otettiin tänään mittaa kahdesta Johanna Nybergin agilityradasta. Ja olihan siinä mittailemista. Ensimmäisen radan mittausta katsoin leukaperät maahan kopsahtaen, sillä rata vaikutti todella haastavalta. Keräilin leukaa maasta ja tolkutin itselleni, että "et rupea etukäteen luovuttamaan, perhana!" Jokaiselta kontaktilta jatkettiin jonnekin muualle kuin suoraan eteenpäin. Mitkään hypyt eivät kahta ensimmäistä hyppyä lukuunottamatta olleet koko radan aikana suorassa linjassa peräkkäin, vaan jokaisella hypyllä käännyttiin enemmän tai vähemmän. Joo, ei ollut takaakiertoja, mutta muuten radasta oli pienillä jutuilla saatu tosi inhottava.

Erityisesti inhosin kummallakin radalla ollutta "hyppysuoraa", jossa toisena ollut hyppy oli sijoitettu häiritsemään ohjaajan linjaa todella pahasti, ohjasi toisen hypyn ihan kummalta tahansa puolelta. Jos kiersi toisena olleen hypyn vasemmalta, ei saanut koiraa enää poikittain olevalle hypylle. Jos kiersi toisena olleen hypyn oikealta, oma linja kääntyi niin vinoksi, ettei koira enää lukenut poikittain olevaa hyppyä vaan kääntyi liian aikaisin oikealle.

 Ensimmäisellä radalla puomilta tultaessa hommaa vaikeutti se, että koira lähti "hyppysuoralle" pysähdyksistä, jolloin ensimmäinen este oli ohjattava lähempää, mikä vaikeutti jatkoa entisestään.  Lisäksi tällä radalla hommaa vaikeutti se, että puomin vieressä oli hyppy ja rengas niin, ettei puomilta päässyt irtoamaan loivasti sivusuunnassa, vaan puomi oli pakko joko ohjata melkein alastulolle asti ihan puomin vieressä tai sitten olisi pitänyt todella rohkeasti puomin puolivälissä lähteä ihan eri suuntaan koiran kanssa ja kurvata renkaan toiselle puolelle. Tätä ei tehnyt kukaan.

Kuvan äärivasemmalla näkyy renkaan jalusta,
joka pakotti pysymään puomin vieressä.

Toisella radalla olisi voinut miettiä poispäinkäännöstä hypylle "6" (varsinaisella radalla tuo oli tietenkin joku ihan muu numero), mutta sillä radalla pakkaa sekoitti ansahyppy, joka teki poispäinkäännöksestäkin todella vaikean tai mahdottoman.

Jäi aika ärsytys pintaan kummaltakin radalta. En ymmärrä, miksi tuo yksi hyppy piti siirtää niin, että se tekee muutenkin ykkösluokkalaiselle haastavasta radan kohdasta liki mahdottoman. Tuo kohta olisi ollut ihan tarpeeksi haastava lähestymisensä vuoksi niin A:lta kuin puomiltakin tultaessa, vaikka kaksi seuraavaa hyppyä olisivat olleet ihan suorassa linjassa.

Eikä tässä ole edes kyse siitä, että olisimme hyllyttäneet tuossa kohdassa ja siksi ärsyttäisi. Ekalla radalla hyllytettiin radan alkupuolella, kun Pika irtosi itsenäisesti kepeille - jonne ei tosiaankaan pitänyt mennä - ja tehtiin hyllyn ansiosta puomilta lähestyminen niin, että jätin Pikan todella pitkäksi aikaa puomille 2o2o-malttia harjoittelemaan ja ohjasin sitten seuraavat hypyt ihan epäkisanomaisesti. A:lta lähestyttäessä puolestaan pudotettiin rima ennen tuota kohtaa ja tehtiin tuo vaikea kohta "virheettömästi", tosin ihan helvetin huonolla ohjauksella ja todella rumia kaartavia linjoja edeten.

Toisella radalla tultiin vitosella hopealle. Voittaja teki radan nollalla ratavirheellä yliaikaan. Ensimmäisellä radalla medeissä taisi tulla yksi nolla ja makseilla kummallakaan radalla ei taidettu tehdä nollia ja tuloksiakin äärimmäisen vähän. Mineissä nollia kyllä tehtiin useampiakin.

Mutta ettei tästä tulisi ihan pelkkä urputuspostaus, niin olihan radoilla ihan todella suuria positiivisiakin asioita. Ja erityisesti siis asioita, jotka menivät Pikan jättimäisiksi ansioiksi. :) :) :)

1. Ensimmäistä kertaa kisaradalla oli sekä keinu että puomi. Ja vieläpä juuri niin päin, että ensin tehtiin keinu ja sitten puomi. Ja hidasteliko Pika puomilla tai keinulla? No ei todellakaan! :) JEE! Superhienoa. Ihku Pikkari.
2. Pika pysyi puomin alastulolla useita sekunteja ja vapautui vasta käskystä.
3. Ekalla radalla vapautin Pikan tosi nopeasti keinulta ja se jäi vähän mietityttämään. Niinpä toisella radalla pysäytin Pikan ihan tosi kunnolla ja seisotin 2o2o:ssa. Siellä pysyi, vaikka ollaan keinu tehty tähän asti jokaisella aksaradalla (liian) nopeana vapautuksena. Super-pikkumies!
4. Pika tikutti kepit jälleen luotettavasti alusta loppuun asti ja haki kepit (hyllyn arvoisesti tosin) ihan todella itsenäisesti ja kaukaa. :D
5. Piu oli taas aivan onnesta soikeana kisatilanteesta. Se kirkui ja karjui ja pomppi.
6. Pika riehui pallon kanssa maalissa kiihkeänä ja innokkaana pitkät pätkät ja keskittyi vain minuun ja palloon, vaikka ympärillä oli koiria ja ihmisiä.