tiistai 12. elokuuta 2014

voihan vieteri

Tiitus rysäytti viikonlopun kisoissa päin siivekettä niin, että siiveke meni kappaleiksi. En sitä siinä juostessa huomannut. Luulin, että siiveke vain kaatui. Mutta nyt jälkikäteen huomaa, että olihan se näköjään sitten melkoinen rysäys.

Tänä aamuna käytin pojat aamulenkillä ennen töihin (!!!!!) lähtöä. Lenkin puolivälissä Noki teki aavistuksen omaisena jotain sellaista, että tiesin sen merkkaavan puskan Tiitiäisen reviiriin kuuluvaksi. Mutta sitten se ei merkannutkaan, vaan oli hieman vaikean näköinen ja jatkoi matkaansa. Eikä sen ihmeempiä. Jäi kuitenkin takaraivoon ajatus, että mitähän hittoa. Työpäivä (!!!!!) oli niin hektinen, että ehdin unohtaa koko pikkujutun. Iltapäivällä mentiin lenkille Miian koirien kanssa ja siellä Noki jossain kohdassa teki saman merkkaamattajättämispäätöksen uudelleen. Totesin Miialle, että Noki on kipeä, tartuin puhelimeen ja saatiin kuin saatiinkin aika Herttaan vielä tälle illalle. Kun sitten katseli Nokin liikkumista oikein Sillä Silmällä, niin kyllähän se liikkui hiuksenhienosti vinossa ja häntä oli ehkä jotenkin "jäykkä". Ei kuitekaan mitään nilkuttamista, ontumista, vinkumista, kyyristelyä, tai muuta vastaavaa, mistä perinteisesti ajattelisi näkevänsä, onko koira kipeä vai ei. Noki haastoi muita koiria leikkimäänkin, joten periaatteessa kaikki oli ihan normaalia. Vain pari merkkaamatta jättämistä ja jäykkä häntä.

Niin sitä vain oppii jotenkin alitajuisesti tulkitsemaan koiraansa. Vaihtoehtoina Herttaan ajellessa mielessä häilyi joko joku ongelma pissavehkeissä tai sitten lihasjumi. Ja jumissahan tuo oli kuin tiiliskivi. Rassukka. Noki sai kipulääkettä ja pimpelipompeli-piikin, jonka ansiosta se on nyt rento kuin kastemato. Fyssariaika on tilauksessa ja tiedossa lepoa.

Onneksi ONNEKSI Noki jätti nostamatta jalkaansa. Muuten olisin vienyt sen tänään treeneihin tietämättä, että mukana on kipeä koira. Nyt kaikeksi onneksi Jennan treenit jäivät käymättä.

Ei kommentteja: