Mahtavatkohan uudelleen lämmenneet ilmat vaikuttaa käärmeiden liikehdintään ja aktiivisuuteen..?
Eilen oltiin Maijun, Indin ja Hipin seurana vetämässä rauhallista sairaslomalaahustamista Ojangossa, kun Maiju yhtäkkiä hihkaisi, että "HEI MIKÄ TOI ON?!" ja samassa minäkin huomasin, miten Iikan ja Hipin jaloissa mateli miltei musta keskikokoinen kyy. Sahalaita kyllä erottui selästä, joten ei jäänyt epäselväksi, mikä käärme on kyseessä. Maiju sai koirat kyyn päältä pois eikä kyy onneksi missään vaiheessa näyttänyt ärsytetyltä tai kiinnostuneelta reagoimaan sen suuremmin koiriin. Se jatkoi matelemistaan tien laitaan ja me pääsimme jatkamaan ulkoilua.
Ehkä varttia myöhemmin nähtiin jälleen käärme. :O En ole Ojangossa törmännyt kuin kerran (ennen eilistä) kaikkien näiden vuosien aikana edes käärmettä muistuttavaan otukseen, vaikka tiedän alueen kyllä olevan kyyrikasta seutua. ..ja tuolloinkin näkemäni eläin tosiaan vain muistutti käärmettä. Päättömäksi hakattu vaskitsa oli surkea näky. Joku oli ottanut hengen ystävälliseltä liskolta ja ilmiselvästi se joutui maksamaan hintaa käärmettä muistuttavasta ulkonäöstään. :( Ja eipä tehnyt mieli ottaa henkeä tältä toiselta käärmeeltäkään, sillä keltaiset poskipilkut paljastivat heti, että kyseessä oli pikkuruinen rantakäärme. Se näytti huomattavasti ystävällisemmältä kuin kyy ja katseli meitä uteliaan näköisenä tien varressa.
Tänään käytiin Timon treenien jälkeen jäähdyttelemässä oman lauman kesken 'Ojangon sänkipelloilla. Ehdin jo siinä moneen kertaan miettiä eilistä kyytä, kun yhtäkkiä sama tilanne toistui. Tällä kertaa vain pelästyin tosissaan (eilen en niinkään pelästynyt, kun kyy oli aivan rauhallinen), sillä kyy ehti käpertyä kerälle ja kiemursi aktiivisen ja ärsytetyn näköisenä paikallaan. Pika oli vain senttien päässä ruskeasta - eilistä kyytä ehkä vähän pienemmästä - kyystä vaikka kuinka monta pitkältä tuntuvaa sekuntia. Yritin tarttua Pikaa niskasta, että saisin heitettyä sen kauemmas, mutta Pika vinkaisi ja luikahti otteestani. Onneksi se meni pelästyneenä yllättävää otettani karkuun ja samalla pakitti pois kyyn päältä. Isot ryntäsivät tietenkin minua ja Pikaa kohti katsomaan, että mitä oikein tapahtuu. Siinä kohdassa minä sain jalat alleni ja lähdin pinkomaan kyystä pois päin, jotta sain isot ja Pikan lähtemään liikkeeni suuntaan.
Ei saatu siis tänäänkään onneksi puremaa. Mutta tänään kyllä säikäytti tosissaan. Loppulenkin ajan seurailin koko laumaa ja yritin nähdä, oliko jompikumpi isoista saanut mahdollisesti osumaa ylitettyään kyyn vain hetkeä ennen minua ja Pikaa. Mutta mitä ilmeisimmin kyy jätti tänäänkin tikkaamatta, koska mitään reaktioita ei ilmennyt yhdessäkään koirassa. Onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti