Menin kolmosen lähelle kutsumaan ja päätin lähteä oikeasti reilusti aikaisin liikkeelle, että olisin näyttämässä valssia jo siinä vaiheessa, kun Noki tulee pussista ulos. Homma meinasi kusahtaa täysin, kun vapautin Nokin lähdöstä ja ehdin nähdä Nokin katseen pussin suun ohi. Noki siis katsoi pussin ohi minua ja kuin ihmeen kaupalla sain kropan pysymään suunnitelman vastaisesti paikallaan ne riittävät sadasosat, että Noki käänsi katseensa pussiin eikä tullutkaan katseeni mukana sen ohi. Tämä muutamia hetkiä suunniteltua pidempään kestänyt paikallaan tököttäminen meinasi aiheuttaa sen, etten ehdikään valssiin. Onneksi kuitenkin sain jalat liikkeelle ja olin valssissa riittävän aikaisin, kun Noki tuli hypylle. Siitä eteenpäin rata eteni kuin tanssi noin ylipäätään. Luulin, että juostiin hyvällä nollalla maaliin ja ihmettelin, kun kuuluttaja ei kuuluttanut nollaa vaan totesi vain jotain hyvin sujuneesta radasta.
Myöhemmin kävi ilmi, että Noki oli ottanut puomin ylösmenolta vitosen, mikä on melkoisen poikkeuksellista. Ylösmenovirheitä ei Nokin kisauralla ole kuin kaksi tai kolme. Tällä radalla puomille tultiin aika vinosta ja puomin jälkeen olin suunnitellut olevani Nokia _reilusti_ edellä tekemässä päällejuoksua seuraavalle hypylle, joten kiihdytin omaa vauhtiani heti puomin alussa. Ilmeisesti nämä kaksi asiaa ja sopivat kisakierrokset saivat Nokin pidentämään laukkaansa niin paljon, että se loikkasi ylösmenon yli.
Nollalla vauhti olisi riittänyt hopealle, joten rehellisesti sanottuna jälkikäteen harmitti. En aio jatkossakaan ylösmenoja ruveta tekemällä tekemään, vaan ne ovat Nokin hommia. Seuraavalla radalla kyllä sen verran katsoin, että Noki osui puomin ylösmenolle kahdella tassulla, joten kyseessä lienee ollut ensimmäisellä radalla vain "työtapaturma".
Seuraavalla agilityradalla Noki pudotti jälleen käännösriman. (Ja itse asiassa toisenkin, mutta se oli osittain minunkin syytäni. Ohjaus oli huono.) Nämä käännösrimat alkavat tosiaankin nyppiä ja täytyy alkaa oikeasti miettiä jotain keinoa, jolla niihin saataisiin luotettavuutta. Noki hyppäsi käännösriman niin hiton läheltä siivekettä, että en yhtään ihmettele, että rima putosi. Lisäksi Noki porsasteli ihan huolella A:n kontaktilla eikä edes harkinnut pysähtyvänsä. Täytyy vetää taas kontaktikuri kireälle ja pistää se varastamaan kisoissa kontaktilta, jolloin pääsen kävelyttämään sen rangaistuksena pois radalta.
Kisapäivä venyi liki kuusituntiseksi värjöttelyksi tuulisella kentällä. Niinpä ajelin Heinolasta kotiin koomaisessa olotilassa ja illalla kuumemittari kertoi, että pari seuraavaa päivää ollaan saikulla.
----
Muuta sekalaista:
Kisaradoilla tietyissä kohdissa tulee mielenkiintoinen "Matrix"-fiilis. Ehdin nähdä asioita, joita treeneissä en yleensä katso tai ole kisoissakaan aiemmin huomannut. Eilisissä kisoissa näin, miten ensimmäisellä agilityradalla Noki kolauttaa takajaloilla viidenneksi viimeistä hyppyä niistossa. Rima kolahtaa ja heilahtaa kannattimissaan, mutta ei ole lähelläkään putoamista. Miten ihmeessä ehdin nähdä kannattimen ja riman liikahduksen kannattimessa? Tai miten ihmeessä huomioni ylipäätään kääntyi kannattimeen? Lisäksi viimeisenä olleella hypärillä mieleen jäi välähdyksenä, että Noki tuli ensimmäisestä rimasta ihan oudossa asennossa yli. Video kertoo, että mielikuva oli ihan oikea. Noki ponnisti oudosti selkä kaarella ja takapuoli ylhäällä. Ponnistus osui ilmeisesti jotenkin huonosti. Hypyn asento on outo vain muutamien sadasosien ajan, mutta silti se ehti päätyä aivoihini ja jäädä mieleen.
Pikan ja Kolan välit vaikuttavat jälleen rennon normaaleilta. :) Mukavaa, kun kumpikaan ei kyräile toista. Olen poistanut arvoa Kolan mielestä sen "omistamista" hetkistä. Kola on muun muassa selkeästi kokenut, että aamulla heräämisen jälkeen se omistaa aamumorjestelutuokion. Se tulee vessaan kyöhnäämään jaloissa ja aikaisemmin Pikalla ei noihin hetkiin ole ollut asiaa. En kuitenkaan pidä yhtään ajatuksesta, että Kola päättää, milloin se omistaa huomioni, joten tällä hetkellä aamumorjenstelut ovat jäähyllä. Koirat saavat huomiotani toisin sanoen vasta sitten, kun suurin hässäkkä on mennyt ohi. Jäähy on aiheuttanut sen, että koko lauma mahtuu hyörimään ympärilläni aamupuuhissa eikä kukaan omista huomiotani. :)
Heinolassa nähtiin hieman oudohko välikohtaus, kun kävi ilmi, että kepit ovat sääntöjen vastaiset. Jo kevään kisoissa niistä oli huomautettu kisaajan toimesta seuran työntekijälle, mutta ilmeisesti 50cm keppiväli ei ollut saanut aikaan ymmärrystä sen suhteen, että keppien välin tulee olla 60cm. Eilenkin kisatyöntekijöillä meni pitkähkö hetki ymmärtää, mikä kepeissä on vikana ja keskustelu tuomarin ja kisatyöntekijöiden välillä oli lievästi koominen tästä johtuen. :D
"Mikä keppien välin pituus on?"
"Eöäää.."
"Välin pituus? Kuinka monta senttiä??"
"Ööööö.. Ei me niin tarkasti oo mitattu.. Metreinä mitattiin.."
"Eiiiii! Kun keppien VÄLIN pituus!"
"???"
"Tuokaa mitta. RULLAMITTA."
"*hämmästyneitä ilmeistä* Ööö.. Rullamitta?"
"TUOKAA RULLAMITTA. RULLAMITTA. MINULLE."
Ja sen jälkeen tuomari juoksi rullamitan kanssa mittailemaan. :D Ja väärähän se tosiaan oli, joten kesken ollut minien rata aloitettiin alusta ilman keppejä eikä keppejä sen jälkeen nähty koko kisapäivänä lopuillakaan radoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti