maanantai 12. kesäkuuta 2017

treeniä, treeniä vaan!

Tänään treenattiin aamulla sadevesiämpärien kiertoa. Ja edellisestä videosta viisastuneena osasin pysyä pois kierrettävän ämpärin edestä. Eihän se kovin paljon yllätä, jos koira ei irtoa suorittamaan tehtävää, jota se ei näe. :) Nyt näki, ja nyt irtosi. Kun olisi jatkuvasti käytössä oma piha, niin tälläisiä treenejä voisi tehdä useamman päivässä. (Videolla siis koko treeni alusta loppuun asti.) Onneksi treenikentälle ei kuitenkaan ole holtittoman pitkä matka, joten eiköhän tälläisiä pikapyrähdyksiä tule tehtyä kesän aikana.


Illalla ohjatuissa treeneissä aloiteltiin kaarella olevien esteiden suorittamista. Ensimmäiset kerrat Papu meni kuin ihmelapsi, ihan kuin se olisi lukenut rataa edessään. Mutta kun otettiin toisto niin, että Papu sattui huomaamaan, että etupalkallehan voi juosta myös suoraan kulkematta siivekkeiden välistä, se myös valitsi suorimman reitin. :D Nokkela-pokkela pentu! Olisinkin ollut aivan äimistynyt, jos se oikeasti olisi osannut asian ilman että sitä on koskaan opetettu lukemaan esteitä minusta sivusuunnassa irrallaan. On sillä hypyistä kuitenkin jo jonkinlainen käry, sillä se käy poimimassa yksittäisiä hyppyjä omatoimisesti silloin, kun juttelen vaikkapa kouluttajan kanssa tai siirryn lähtöpaikalle ja Papu kulkee vapaasti mukana.

Kaikista iloisin olin tämän illan treeneissä siitä, että tajusin Papun irtoavan ihan hitsin hienosti esteelle edestä lähetettynä. Kierrätin Papun siivekkeen ympäri ja sen jälkeen otin yhden lähettävän askelen kohti vauvarengasta, joka oli ehkä 4 metrin päässä. Ja sinne Papu irtosi. Se lukitsi renkaan huisin hyvin ja suoritti tehtävän ennen kuin kääntyi kädessäni odottaneelle repimislelulle. Selvästikin sadevesiämpärien ja vastaavien kierrättäminen on saanut Papun tajuamaan jotakin hyvin olennaista, sillä tuollaista varsinaista esteelle lähettämistä en ole tehnyt vielä juuri lainkaan. Vaikka eipä sillä taida koiralle juuri olla eroa, suorittaako se agilityesteen vai sadevesiämpärin.. :D

Pennun kanssa on hurjan hauskaa treenata. Se kauhoo aivan heikkopäisenä parkkipaikalta treenikentälle (niin heikkopäisenä, että täytynee hankkia vedonestovaljaat..) ja haluaa aivan palavasti tehdä, tehdä, tehdä. Omituista Papun kanssa tekemisessä on se fakta, että olen vahvistanut taisteluleikkejä ja palloilut ovat jääneet paaaaljon vähemmälle kuin poikien kanssa. Niinpä Papu "yllättäen" palkkautuukin ehdottomasti parhaiten juuri repimisestä ja yhdessä leikkimisestä. Se tykkää rallatella lelu suussa ympäri kenttää, mutta tärkeä osa Papun mielestä ihan parasta hommaa on myös se, että se kantaa vetolelun minulle ja sitten äristään ja muristaan ja taistellaan ihan rrrraivona.

Mukava treenipäivä, kertakaikkiaan. :)

Ei kommentteja: