keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

mökkitreenejä ja muuta

Juhannus vietettiin lauman kanssa Kangasniemellä mökkeillen. Nakuteltiin isän kanssa kaksi siivekettä, joten Papun juhannus koostui kymmenistä pikkutreeneistä siivekkeiden ja lapion varren / luumupuun taimen ympärillä kieppuen. Harjoiteltiin sylkkäriä, hypylle irtoamista ja takaakiertoa.

Sylkkäri on vaan niin vaikea ohjaus. Ei se koiralle ole vaikea, mutta minulle on. Sählään, hätäilen, enkä luota koiraan enkä sen enempää itseeni. Epäilemättä juuri Se Ohjaus, jota en kisoissa käyttäisi kuin äärimmäisessä pakkohädässä. Joku sanoisi, että silloinhan se pitää opetella ohjaamaan. Ja niin ajattelen itsekin osittain. Mutta sitten toinen osa minusta ajattelee, että jos olen pärjännyt ilman tuota ohjausta tähän asti - enkä muista yksiäkään kisoja näin äkkiseltään, joissa olisin harmitellut, etten osaa sylkkäriä - niin motivaationi ryhtyä opettelemaan tuota ohjausta on aika heikoissa kantimissa.






Eilen Iinan treeneissä Papukin pääsi hommiin, kun Pika on eturauhassaikulla edelleen. Aivan huippua, millä motivaatiolla ja innolla se hommia teki.

Ensin tehtiin ratapiirroksen kohta 7-9 ilman etupalkkaa. Papu kyllä suoritti jokaisen esteen ihan ok, mutta jouduin ohjaamaan sen jokaiselle hypylle erikseen. Tuntui tahmealta, kun piti keskittyä katsomaan, että Papu varmasti lukitsee hyppysuoritukset matkan varrelta. Vaihdettiin palkkalelu Iinalle, joka istui viimeisen hypyn taakse maahan palkan kanssa. Olin aika varma, ettei saada Papua edes ensimmäiselle hypylle, koska se näki lähdöstä palkan paikan, eikä palkan suunta ollut edes etäisesti sinne päin, mihin oli tarkoitus lähteä. :D Kuinka väärässä olinkaan! Kolme viikkoa sitten pentutreeneissä Papu juoksi etupalkalle ohi esteiden, eikä edes harkinnut, että lähtisi suorittamaan palkkalinjalta pois olleita esteitä. Nytkin se tuijotti kiihkeästi Iinaa lähdöstä. Mutta vapautuksesta se lähti ohjauksen suuntaan ja silakkana pinkoi juuri niin kuin piti! Ei tuntunut enää tippaakaan, että pitäisi ohjata esteitä. Riitti, kun ohjasin juoksulinjaa. Mahtavaa! :)

10-11 -kohtaan harjoiteltiin mahdollisimman pienesti ohjaamista. En siis tehnyt käytännössä mitään ohjausta, kun Papu tuli putkesta, sen kun vaan juoksin hypyn 11 ponnistuspuolelle. Papu tuli tosi hyvällä vauhdilla, vaikka joutui juoksemaan minua kohti. Aluksi sen oli vaikea ymmärtää, että hyppy 11 pitää suorittaa, mutta kun levitettiin siivekkeitä, jolloin Papu sai vähän enemmän aikaa reagoida hyppyyn, saatiin onnistuneita suorituksia. :)

Tuntuu, ettei olla Papun kanssa oikeasti treenattu juuri mitään. Putkea on tehty kyllä ja yksittäisellä hypyllä kikkailua. Silti sillä tuntuu olevan jo tosi vahva ajatus siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Ja se ra-kas-taa tätä puuhaa jo nyt. Mainio tenava!

Ei kommentteja: