niin taitava

Papun kanssa treenaaminen on kyllä ihan ruusuilla tanssahtelua. Eihän se osaa vielä lähellekään kaikkia esteitä, enkä minä osaa edes likimain ohjata sen pirskahtelevan kuohahtelevan reaktiivista liikkumista. Mutta hittovie miten nopeasti se hiffaa, keksii, tajuaa, mukauttaa toimintaansa, käyttää kroppaansa.

Tänään oltiin Mustosen Saijalla treenaamassa. Ostin viikkotreenipaikan Lägille, kun koiria riittää ja ohjattua treenausta vain harvakseltaan. No nyt on ohjattua, ihan joka viikko kevääseen asti. :) Papun kanssa tehtiin penturataa, jossa oli 11 estettä, putkia ja hyppyjä. Nostin rimat tällä viikolla ensimmäistä kertaa 30cm korkeuteen ja niillä mentiin tänäänkin.

Papu on meteliä, räjähdyksiä, vauhtia, lisää meteliä ja taisteluleikkiin valmis purukalusto. Mutta siitä huolimatta se on myös korvia, aivoja ja miellyttämishalua pullollaan. Se on ihan käsittämätön yhdistelmä. Tuntuu, ettei tuollaiseen aivottomaan räkä poskella rähjäämiseen, hyppimiseen ja luvattomaan lelun varasteluun voi mahtua sekaan yhtäkään järjellistä ajatusta saati että voisi mahtua jotakin oppimisen edellytyksiä. Mutta niin se vaan oppii ihan todella pienestä.

Radan toinen hyppy oli takaakierto, johon olisi voinut tehdä pakkovalssin, niiston tai "laittoman päällejuoksun". Niisto on tuttua, joten päädyin valitsemaan päällejuoksun. Ja niin sitä mentiin. "Tule!" Papu lähtee hienosti takaakiertoon ja minä lähden pinkomaan alta pois. Ehdinkin mielestäni ihan hyvin, mutta silti Papu puskee jalkoihin ikään kuin ei olisi edes yrittänyt päätyä muualle kuin kinttujeni sekaan. "Ei se edes yrittänyt vaihtaa laukkaa! Teepä uudestaan, ohjaa vielä tarkemmin." Ja siinä kohdassa tajuan, että eihän me koskaan olla tehty sellaista ohjausta. :D Ei ihme, ettei vaihtanut laukkaa, kun luuli olevansa menossa juuri sinne, missä minä liikuin sen laskeutumis- ja juoksulinjalla.

Tehtiin toinen suoritus. Katsoin pikkuruisen hetken pidempään Papua ja puolta, johon sen haluan laskeutuvan. ..eikä mitään ongelmaa enää ollut. Se muokkasi toimintaansa tuosta noin vaan. Sen on ilmiselvän helppoa hallita kroppaansa kovassa vauhdissa ja jotakuinkin maksimivireessä. Kolmekymppiset rimat saivat aikaan sen, että muutama rima putosi. Rimoja ei tähän mennessä ole putoillut kuin ihan yksittäisiä joskus harvakseltaan. En kuitenkaan ole huolissaan, koska kropan käyttö on niin helppoa Papulle. Se tarvitsee vain toistoja ja rutiinia.

Radalla oli myös yksi niisto. Olen jo ehtinyt muodostaa ajatuksen siitä, millaisella ajoituksella Papu lukitsee niistohypyn. Ja se lukitsee sen ihan todella nopeasti, joten pääsen lähtemään ohjauksesta eteenpäin hetkessä. Tänään niisto vaati enemmän apuja. 30cm hypyt ja totuttua leveämmät siivekkeet pakottivat helpottamaan suoritusta hitusen.

On se Papun ohjaaminen vaan melkoista. "Mä en voi hengittää kun mä katson sun ohjaamista. Rauhoita ohjaamista, et voi ohjata noin vilkasta koiraa tuolla tavalla! Sun pitää olla rauhallinen!!" "Mä olen rauhoittanut ohjaamistani jo tosi paljon, olisit nähnyt mun ohjaamista muutama kuukausi sitten! Videolta katsottuna se on aivan kauheeta paniikkia alusta loppuun.." Pitää panostaa rauhaan. Pakko.

"Tosi magee koira sulla kyllä", sanoi Saija. "On se. Se on tosi hauska tapaus! Se on tosi vilkas, eikä tosiaankaan tarvii olla yhtään tuon vilkkaampi. :D " Jos se olisi tuosta vielä vilkkaampi, se olisi arjessa vaikea ja menisi ylivilkkaan puolelle. Mutta kun vilkkaus ei mene yli, pysyy järki päässä ja oppimiskyky menossa mukana, vaikka ihan aina ei siltä näytä tai kuulosta. :D

eihän sitä arjessa tajua

Kola ja Pika siirtyivät Papun juoksujen alta pois Lahteen. Ja onhan siinä tottumista, että laumassa onkin yhtäkkiä vain kaksi vaivatonta leppoisaa yksilöä. Kolan kanssa eläminen on vahvistanut tietyt toimintatavat minun selkärankaani niin automaatioiksi, että noudatan niitä tapoja, vaikkei siihen näiden kahden koiran kanssa olisi edes mitään tarvetta.

Neljän koiran laumassa (, jossa on yksi erityisen erityiskoira) oikeastaan koko arki on tiettyjen kaavojen ja sääntöjen mukaan etenevää.

Aamu:
Kello soi tai jos on viikonloppu, kello ei soi. Jos heräämisen jälkeen makaan sängyssä, Kola hyppää Nokin seuraksi sänkyyn. Tuolloin pitää ajatella, että mistä kulmasta Papu mahdollisesti tulee sänkyyn. Onko vaarana, että Papu hyppää Kolan hännän päälle? Onko mahdollista, että Kola astuu vahingossa Nokin päälle? Mahtuuko Kola hyppäämään alas sängystä, vai onko Pika edessä? Onko Pika liian lähellä, kun käsken Kolan alas? (Kola ottaa painetta käskemisestä aina. _Aina._) Onko makuuhuoneen portilla liian ahdasta?

Kolan ohjaan portin taakse keittiöön odottamaan ruokaa. Ruuan voi jakaa turvallisesti, kun Kolan ja muun lauman välissä on portti. Pitää katsoa, ettei Papu tunge itseään portin läpi keittiöön. Se on niin pöljä, että se joskus edelleenkin leikkii terveydellään ja tunkeutuu portin läpi. Kola on resurssiaggre ruokakuppinsa osalta, ja jo ruokalaatikon avaamisen ääni ja etenkin ruokakuppiin putoavien ruokanappuloiden ääni käynnistää resurssiaggression, jos muita on liian lähellä. Kola myös joskus ketjuttaa muitakin asioita osaksi ruokintaa, joten tästä syystä siirrän Kolan portin taakse jo hyvissä ajoin ennen ruokintaa. Portti pitää lukita, kun Kola on saanut ruuan, koska Kolakin osaa niin halutessaan mennä portin läpi ja koska Pika syö hitaasti, Kola saattaa mennä aiheuttamaan suuria ongelmia Pikan ruokakupin läheisyyteen.

Aamulenkille lähtö:
Muista huomioida, ettei ole liian ahdasta. Noki kestää kyllä Kolan läheisyydessä ahtaudessakin, mutta Pika ei. Papu kestäisi, mutta Kola ei puolestaan siedä kovinkaan hyvin Papua, jos se sählää ahtaudessa. Katso pantaa laittaessa, että panta sujahtaa helposti kaulaan. Jos Kolaa joutuu tarttumaan kiinni, muut koirat ovat vaarassa. Kolan toinen ehdottoman tärkeä resurssi on sen oma tila. Jos sen omaan tilaan puututaan tarttumalla kiinni, se kohdistaa äärimmäisen herkästi aggressiota muihin koiriin. Muista katsoa, etteivät hihnat kiemurtele liikaa Kolan jaloissa, ettei Kola koe hihnojen rajoittavan Kolan tilaa aggression käynnistävällä voimalla. Avaa ovi mielellään mahdollisimman nopeasti, kun hihnat ovat kiinni, jotta Kola ei hermostu ahtaudesta.

(Aamu)lenkillä:
Huomioi, ettei Kola pääse tuijottamaan vastaantulijoita. Jos Kola tuijottaa, muista ottaa Kola hallintaan. Tuijotuksen huomaa hännän asennosta ja jäykistyvästä kehonkielestä. Muista katsoa, ettei Pikan hihna kiristy niin, että se joutuu jyräämään hihnan kireyden takia Kolan.

Töistä tullessa:
Älä villitse laumaa liikaa. Katso, ettei kukaan törmäile Kolaan tai varsinkaan takajaloille noustessaan laskeudu vahingossa Kolan päälle. Muista taas huomioida Kolan häntä. Jos Kola istuu, on vaarana, että muut astuvat Kolan hännälle. Muista huomioida, ettei Papu nuole Kolan naamaa liian voimallisesti. Seuraa myös Pikan sijaintia, jottei Kola mahdollisesti kohdista Papun aiheuttamaa aggressiota Pikaan, jos ärsytyskynnys ylittyy.

Kotona:
Varo jalkojasi, kun astut alas sohvalta. Kolan päälle ei voi astua. Huomioi Pikan ja Kolan välit jatkuvasti. Kiinnitä huomiota Papun ja Kolan toimintaan. Jos Pika ja Papu leikkivät, tarjoa Kolalle jotakin sen mielestä rentoa ja mukavaa toimintaa. Seuraa Kolan makuupaikkaa. Jos se makaa keskellä kaikkea, muut koirat eivät pääse kulkemaan, koska Kolan läheltä ei voi kulkea. Seuraa Kolaa, jos sillä on lelu. Katso, ettei Papu hankkiudu hankaluuksiin lelun takia. Katso myös, ettei Kola tuo lelua sohvalle Pikan viereen, koska Pika paineistuu tästä hurjasti. Älä kuitenkaan kiellä Kolaa, vaan järjestä asia jollakin toisella tavalla. Jos Pikan ja Kolan välit alkavat kiristyä, kutsu Kola RENNOSTI kehuen luokse rapsuteltavaksi.

Illalla:
Katso, mihin Kola ja/tai Pika ovat käyneet nukkumaan. Käske Kola paremmalle paikalle, jos muut laumassa eivät mahdu makuuhuoneeseen. Muista varoa jalkojasi, jos astut yöllä sängystä alas, ettet astu Kolan päälle!!

-----------------

Eihän sitä arjessa tajua, miten moni asia on muotoutunut kantapään kautta opittujen toimintatapojen viidakoksi. Yllä olevan tekstin kirjoitin yhtään enempää pohtimatta, joten tuosta listasta jäi pois varmasti lukuisia asioita, joita teen automaationa joka päivä.

Eikä yllä olevan toteuttaminen tunnu vaikealta. Se on automaatio, jonka kautta lauma on rento ja toimiva. Riitoja ei ole oikeastaan koskaan ja erimielisyydetkin hoituvat murahduksella tai jäykällä hännällä. Eikä laumassani ketään "kiusata" tai syrjitä. Jokaisella on oma paikkansa ja omat juttunsa. Kaikki saavat riehua ja leikkiä ja olla rapsuteltavana. Mutta onhan tämä palapeli sellainen, ettei sen pyörittäminen oikeastaan voi mitenkään onnistua täysin kitkattomasti keneltäkään muulta. Minä olen oppinut yrityksen ja erehdyksen kautta sellaisen elämäntavan, että pystyn välttämään varsinkin suurimmat sudenkuopat itsestäänselvyytenä ja sen suuremmin ajattelematta. Mutta faktaa on, että olisi ihan äärimmäisen helppoa johtaa täma lauma ristiriitatilanteeseen tai tappeluun. Se ei vaadi käytännössä kuin jonkin yhden huonosti valitun hetken ja väärän toimintatavan.

sert-h

Noki saavutti eilen ensimmäisen voittonsa pikkumakseista. Samalla kerättiin kasaan viimeinen puuttuva hyppyserti, joten nyt Tiitiäinen on agility- ja hyppyvarjovalio. Muutamat kisat siihen meni, että saatiin pikkumaksitouhuissa yhteistyö kuntoon, mutta ainakin eilen tekeminen tuntui taas tutun vaivattomalta. :) Molemmilta radoilta nollat, toisella 3. sija ja toisella voitto.

Pikankin kanssa tehtiin toiselta radalta hyvä ja helppo nolla. Toinen rata olikin sitten vappupallon hallitsematonta pörinää. :D Mutta tuolla pörinäradalla tehtiinkin meidän uran yksi parhaista takanaleikkauksista, joten plussalle jäätiin senkin radan osalta. Pikan kanssa takanaleikkaukset ovat aina olleet aika vaikeita, kun Pika saattaa kieltäytyä hyppäämästä tai vauhti putoaa aivan holtittoman paljon. Eilisellä radalla vauhti pysyi, leikkasin juuri oikealla hetkellä, Pika kääntyi juuri sen verran kuin piti ja maltoin vielä odottaa, että Pika varmasti lukitsee seuraavana olevan esteen eikä poimi ansaestettä, jolle se olisi päätynyt, jos olisi kaarrattanut yhtään.

Noki, varjohyppyvalio

Papu puolestaan aloitti ensimmäiset juoksunsa 16.1. Pojat eivät ole tähän mennessä osoittaneet oikeastaan mitään hässäköintiä. Noki ja Pika ovat muutaman kerran nuuskineet Papun takapuolta vähän tarkemmin ja tänään Pika nousi ulkolenkillä kertaalleen Papun selkään, mutta muilta osin taloudessa on säilynyt rauha jo kuusi juoksupäivää. Tärppien alku lienee ihan kulman takana, joten nähtäväksi jää, miten poikien käytös tuolloin mahdollisesti muuttuu - vai muuttuuko. Todennäköisesti muuttuu. Ja muutoksista riippuen mietitään sitten väliaikaisratkaisuja koirien asumissijoitteluihin.

uusi vuosi

Näissä tunnelmissa mennään. Ei lunta, ei juuri pakkastakaan. Mutta kunhan ei sada vettä, niin sopii mulle! Eipä tarvitse vaatettaa saati tossuttaa laumaa.

possupapu

Papu on jo 1v1,5kk vanha. Aika huristelee eteenpäin melkoista kyytiä. Ja kun ikää tulee lisää, neiti PossuPapu on tullut siihen tulokseen, että tässähän voi ihan itse päättää joistakin jutuista! Ai mistäkö jutuista? No, lelun palautus treeneissä ei enää olekaan Papusta ollenkaan järjellistä touhua. Miksi palauttaa lelu, kun voi myös olla palauttamatta?! Siinä oltiin perimmäisten kysymysten ääressä muutamienkin treenien ajan. Yritin saada Papun ymmärtämään, että tekeminen jatkuu, kun lelu palautuu minulle. Ja saa naminkin palkaksi, jos vaan. Mutta höpsistä pönttöön! Sehän oli ihan parasta, kun sai jekuttaa minua uudestaan ja uudestaan. Papu oikein loisti! Se pinkoi ympärilläni ja vähän väliä heittäytyi kovasta vauhdista kyljen kautta ympäri ja jatkoi juoksemista. Se on tuossa tempussa todella taitava. Luulisi, että olisi hankalaa juoksuvauhdista kierähtää kyljen kautta ympäri, mutta ei se ole, kun tarpeeksi harjoittelee.

Tänään sitten totesin, että eiköhän tämä peli ollut nyt tässä. Kun kerran hyvällä ei hommaan saatu rajoja, niin sitten mennään rankaisun kautta. Ryhdyin ärisemään ja kävelemään kohti, kun Papu juoksi karkuun. Ja kun se pysähtyi tai tuli kohti, kehuin. Pari minuuttia mentiin sitten murinarallia ympäri hallia, mutta yllättävänkin nopeasti Papu tajusi, että peli oli pelattu. Sen jälkeen pallo palasi hämmästyttävän kiltisti takaisin minulle. Senkin ketku, kunhan testasi rajoja, että kuinka pitkälle minua voi vedättää.

Tällä hetkellä työn alla ovat edelleen keinu ja kepit. Keinu on edennyt hienosti! Jopa siinä määrin hienosti, että vähän hirvittää. Papu menee keinun päähän sellaisella vauhdilla ja sellaisella holtittomuudella, että tekeminen näyttää vähän riskialttiilta. Se pysähtyy kyllä nätisti ja vapautuu vasta luvan saatuaan, että sikäli ollaan kyllä hyvällä tiellä. Tällä hetkellä tehdään madallettavan keinun alinta korkeutta, eikä olla tehty vielä keinua sen kummemmin osana "rataa", mutta lähestymiseen olen ottanut yhden hypyn. Kepeissä ollaan nyt tekemässä kahta porttia 2x2 -menetelmällä. Umpikulma on paljon vaikeampi, mutta eiköhän tämäkin tästä vähitellen esteosaamiseksi kehity. :)

Loppiaisena mennään Tampereelle treenaamaan Marko Mäkelän koulutukseen Papun siskojen kanssa. Tosi hauskaa päästä näkemään Zedi, Kreppi ja Bit sekä omistajansa pitkästä aikaa. :)

papu ja pika treenaa

Pikan tämän hetken tärkeimmät tavoitteet ovat juoksuA:n rutiinin hakeminen ja itsenäinen eteen irtoaminen. Näitä juttuja on helppoa ja kivaa treenata, eikä niiden treenaaminen vaadi jättimäisiä radanrakennusurakointeja. Tänään A osui aluksi varsinkin aika ylös, mutta kun otin lähetymiseen U-putken avuksi, kasvoi vauhti ja huipun ylityksen pituus sellaiseksi, että osumat olivat parempia. 

Papun kanssa työn alla on itsevarmuuden ja itsenäisen etenemisen vahvistaminen luukutusradoilla. Se saa pinkoa täysillä eteenpäin putkesta hyppyjen kautta seuraavaan putkeen. Sellaista suht aivotonta kivaa. :) Täytyy tosin jossain kohdassa ruveta miettimään, kuinka paljon vahvistan putkeen irtoamista enää lisää, sillä nytkin Papu palkkaa itse itseään putkiin ryntäilemällä.. :D 

Tämän lisäksi ollaan aloitettu 2x2-keppien treenaaminen ja palattu uudelleen keinun pariin. Keinulla tehtiin kesällä ja syksyllä kolisuttelutreeniä, mutta nyt siirryttiin tekemään madalletulla keinulla ihan kokonaista suoritusta. Tällä viikolla tehtiin alkuviikosta ensin 2o2o-temppua keinulla ja tänään saatiin etupalkka-avuksi Tea, joten tehtiin kokonaista keinua. Alkuviikosta Papu aavistuksen varoi keinun liikettä, kun ensimmäisellä suorituksella yllättyi alta putoavaa pintaa. Mutta tänään ei kyllä tuosta varomisesta ollut enää mitään jäljellä. Todella mainiosti tenava hakeutui keinun päähän ja vapautui vasta luvan saatuaan. Jeejee, hommat eteneenee! :) 

Ohjaustekniikoista harjoiteltiin Papun ja Pikan kanssa tällä viikolla takanaleikkausta. Pikan kanssa se sujui hämmentävän hyvin! Sen kanssa en takaa juuri ohjaile, kun mieluummin vedätän sen karvamoottorista edestä ohjaamalla kaiken vauhdin irti. Mutta takanaleikkausta käyttämällä treeneissä saan vahvistettua esteen lukitusta ja sitä, että ohjatusta tehtävästä ei luovuta, vaikka minä jäisin taakse. Pika on siis ottanut RÄYRÄYRÄY-huutokieltoja kisoissa, kun on kivempi huutaa minun jaloilleni kuin mennä itsenäisesti esteelle. Videolla olevassa treenissä minun jalkani ovat suorituksessa jo aivan totaalisen hapoilla, eikä Pika totta totisesti anna armoa, jos minä en juokse. Se vaihtaa hölkkään suorituksen lopussa, koska en vain enää pysty. :D 

Papun videolla takaakierto tuottaa haasteita, kun ympärillä on kaikkiaan 5 putken päätä, jotka imevät kuin magneetti, eikä neiti Teho pysty millään keskittymään hyppyyn, koska PUTKIA PUTKIA PUTKIA!! Verkolla saatiin hyppykin maailmankartalle. ;) 

Treenien päätteeksi asettelin ja kikkailin lauman jonoksi. Ja itsenikin yllättäen onnistuin tässä kikkailussa hämmästyttävän hyvin.

nuoriso-osasto poseeraa

Papu ei enää ole niiiiin luikero. Pikkupäinen ja kevyt toki edelleen ja ehkä juuri ja juuri sen 11 kiloa. Mainio juniorijengi.