Kontaktit ovat Kolalle edelleen heikoin lenkki agilityn saralla. Niinpä ajattelin ryhtyä vahvistamaan "OTA!" -käskyä (=2on2off -asento) kotona pahvilaatikon avulla. Eli takajalat laatikolle, etujalat maahan. Pilkoin nameja ja kaivoin naksun käsiini. Tässä vaiheessa Kola oli jo ihan messissä.
"Joo mä tiiän mä tiiän mä tiiän mitä me tehää! Makkariin naksuttelemaan, eiks joo eiks joo!"
Siltä Kola näytti. Noki tiesi myös, mitä tehdään. Se jäi suosiolla makkarin oven taakse möllöttämään, kun Kola ja minä marssimme nameinemme ja naksuinemme makkariin.
Laitoin pahvilaatikon makuuhuoneen lattialle jo ennen kuin hain naksun ja namit, joten Kola ei heti tajunnut, että pahvilaatikko liittyy jotenkin tämän päivän puuhailuihin. No. Ei hätää. Ajattelin, että naksutan ensin laatikon katsomisesta. Sen tein. Kaksi laatikon katsomisesta naksauttamista ja palkkaamista riitti.
"Joo joo joo kyllä mä tajuun mitä sä haluut", Kolan katse karjui.
Niinpä en enää naksauttanut pelkästä katsomisesta. Ajattelin, että naksautan siitä että Kola koskee laatikkoa ja etenen siitä pikkuhiljaa laatikon päälle kiipeämiseen ja sitten puoliksi alas laskeutumiseen.
"Ei me nyt noin hankalasti sitä tehdä", totesi Kola ja kun en naksauttanut laatikon katsomisesta, Kola kiipesi laatikon päälle seisomaan. NAKS. Olin hämmästynyt.
"Mistä helkkarista se keksi siihen päälle kiivet..."
"Mä meen seisoo tällee takajalat laatikolla ja etujalat maassa, äiskä! Mitäs siitä sanot!!"
NAKS. :O Nameilla vedin Kolan pois laatikon päältä. Asetuin odottamaan. Kola kipusi laatikolle ja laskeutui täydelliseen 2on2off-asentoon. NAKS. :O
Tuntui ehkä hieman typerältä harjoitukselta, kun koko homma oli saatu kasaan alle viidellä naksautuksella. :D Kolakin taisi hämmästyä, että "näinkö helppoa juttua me tänään harjoteltiin?!" Ja siis tätä harjoitusta ei oltu koskaan aiemmin edes kokeiltu. :D
Täytyy kuitenkin toki toistaa tuota harjoitusta vielä, että Kolalle tosiaan porautuisi aivojen mutkaan tuo asento.
Mutta on se hassu ja ennen kaikkea fiksu otus! :O
-------------
Tajusinpas kerrankin ottaa videolle talteen Nokin naksuttelua! Eli tässä videoraportti 2on2off-asennon opettamisesta Nokille ihan alusta alkaen. En siis nostele tai siirtele tai käskytä Nokia mitenkään vaan sen tehtävä on itse tarjota aktiivisesti juttuja ja keksiä, mistä tässä on kyse. Saa nähdä, miten äijän käy!
OSA 1 "Ai mitä ihmettä?!"
OSA2 "Voi hitto."
Tässä osassa nähdään, miten helposti tempun eteneminen voi hidastua.
Alussa palaan helpompaan ja naksutan jo yhdestä jalasta laatikolla. Nopeasti palaan vaatimaan kahta jalkaa. Ikävä kyllä Noki hätkähtää liikahtavaa laatikkoa ja eteneminen pysähtyy.
No. Ei luovuteta! Treenit jatkuivat videon latautumisen aikana ja tietenkin juuri sillä hetkellä, kun kamera ei ole mukana, Noki epähuomiossa kiipeää laatikon päälle. Neljän onnistuneen toiston jälkeen lähdetään saavutuksen kunniaksi lenkille.
OSA3 "Näin se käy!"
Neljän harjoituskerran jälkeen Noki siis osaa kiivetä laatikolle. Nähtäväksi jää, kuinka monta kertaa tarvitaan, että se osaa tulla siitä oikein alas. :)
2 kommenttia:
Voi miten hauskaa ja havainnoillistavaa katsoa naksuttelusessioitanne! Kiitos Emppu kun jaat videot pörröisiin perrosivuihin addiktoituneen kanssa;) Sellainen tuli itselle mieleen, kun innoissani katselin Nokin treenisessioita, että oletko miettinyt palkan suuntaa? Sillähän voisi -ehkä- tietoisesti jouduttaa oppimista, jos alkaa tuntua että eteneminen voisi olla hitusen nopeampaa. Esim. palkka siihen/sieltä suunnasta mistä toivottua asiaa odotat. Esim. väärinpäin olevan kattilan päälle etutassuillaan (ja siitä ympyrää lattialla takatassuillaan,temppu jatkui) kun huvittelumielessä opetin Ansaa operantisti menemään, palkkasin alkuvaiheessa aina niin, että kun etujalat olivat kattilan päällä tuli naks-ja nami päälle. Sitten sanoin vapaa ja heitin vapautusnamin noin metrin päähän, eli sain otuksen sillä pois oikeasta asennosta. Pointtinani oli se, että kun sai palkan haluamastani asennosta (etujalat kattilan päällä), hakeutui kyllä siihen nopeasti uudelleen mielellään, eikä otuksella ollut kiire pois kattilan läheltä hakemaan palkkaa minulta jostain kauempaa. Vapautusnami taas teki sen, että joutui miettimään taas uusista ja uusista "lähetyskulmasta" että mikä se juttu nyt olikaan mistä palkka tuli (tehtävän vaikeusasteen mukaan nami lensi x-määrän päähän ja eri suuntiin kattilaan nähden). Ja kun itse olen vielä niin kömpelö naksun kanssa, että TOSI helposti naksautan väärässä kohdassa, niin tämänkin takia homma helpottui itselläni: koira oppi pian jäämään hetkeksi pidemmäksi aikaa siihen asentoon/paikkaan mihin halusin, ja naksahduksen tulon riski siitä kun on jo siirtämässä painoa pois halutusta paikasta pieneni samalla. Niin helposti kun olen (ja edelleen toistan samaa virhettä) onnistunut naksauttamaan (eli vahvistamaan) jotain sellaista käytöstä, jota en todellakaan olisi halunnut ja mitä vähemmän loogisuutta tehtävissä on, sitä hölmömmäksi Ansan tarjoamiset ainakin menee. Vanhempi koirani kyllä antaa jo minulle enemmän anteeksi vääristä naksautuksista ja korjaa oikeaan suuntaan nopeammin, mutta pienemmän kanssa operanttitausta on vasta alkutekijöissään. Tulipa romaani, mutta summarum, summarum; Kiitos hienoista videoista!
Miia, Hyvä huomio! En ole ajatellut, että tempusta voi antaa usemmankin namin. ;D Höhlä minä. Niinpä olen antanut namin ihan tästä syystä aina kädestäni, että saisin Nokin/Kolan vedettyä pois laatikolta/mistä ikinä, jotta saisin sen tekemään tempun uudestaan. Täytyypä ottaa käyttöön tuo tapa, kun taas naksutellaan. :)
Lähetä kommentti