Voi Noki, senkin sydänkäpyseni!

Nalle Puhini, tuo pieni ja pullea onnellisen urpo otukseni on melkoinen taituri! Oikein hykerryttää, kun muistelee tämän päivän agilitytreenejä. Ikävä kyllä ne olivat viimeiset Sannan vetämät treenit! :( Ollaan opittu siellä ihan hitsisti ja tänään opin kerta rysäyksellä melkoisen älynväläyksen. En varmaankaan olisi sitä tajunnut, ellei Sanna olisi sanoittanut sitä ääneen. Nimittäin Noki ei toimi samanlaisella ohjauksella kuin Kola. Tai no. Toimisi ehkä, mutta tekisin siinä tapauksessa asioista ihan liian vaikeita. "Sun ei tarvii ryntäillä. Relaat ja menet vaan kolme askelta. Eikä sun tarvii välistävedossa ohjata noin kauheen voimakkaasti sitä. Näytät vaan, niin kyllä se menee. Esteet imee sitä."

No aijaa! ;)

Minä olen asennoitunut Kolan kautta agilityyn niin, että siihen kuuluu sekä omistajan että koiran a) räjähtävä vauhti (paitsi omistajalla räjähdys jää aina vain aikeeksi, kiitos fyysisen kuntoni ja lihaksieni) ja b) ärjyvä ääni. Siis molemmat menevät niin lujaa kuin pystyvät ja pitävät niin kovaa meteliä kuin ehtivät. Lisäksi Kolaan saa kontaktia radalla yleensä vain (lähes?) liioitelluilla ohjausliikkeillä.

Noki ei toimi näin. Tänään se kyllä haukahti kaksi kertaa radalla (hihihihi), mutta ei se tarvitse minun hillitöntä  spurttailuani (EHHEHHEHEHEHHEHE, kuvitelkaa hillitön spurttailuni, se on todellakin hillitöntä ;) eikä varsinkaan ylikorostunutta ohjausta. Noki menee, kun vähän näyttää, että "tonne" tai "tuolla". :O

Wau.

Nokia ei siis tarvinnut kiskomalla kiskoa kahden käden ohjauksella hyppyjen 4 ja 5 välissä, vaan riitti että ohjasin yhdellä kädellä sen hyppyyn 5. Lisäksi Noki irtosi aivan älyttömän hienosti sokeasta putkikulmasta putkeen (3), vaikka minä jäin seisomaan hypyn 2 luokse ja pelkällä käsiohjauksella ja käskyllä käskytin sen putkeen. Ei siis tarvinnut saattaa tai mennä ohjaamaan putken suulle. (Putki 3 oli muuten enemmän vasemmalla..)  Wau wau wau! Lyhyt käppyräviiva on jotain sellaista, jota minä juoksentelin Nokia ohjaamassa..

Nokia on ilo ohjata kentällä. Se keskittyy oikeastaan täydellisesti minuun eikä sitä kiinnosta lähes pienintäkään vähää lähteä sähläämään muiden kentällä olevien koirien kanssa.

Huomenna menen testaamaan samaa radanpätkää Kolan kanssa. Saa nähdä, miten erilaiselta pätkä sen kanssa tuntuu ja lisäksi on mielenkiintoista, osaako Kola lainkaan sokeaa putkikulmaa. Videoita tiedossa, ehkä!