tiistai 29. kesäkuuta 2010

toinen päivä

Aamulla koirat pitivät omatoimisesti etäisyyttä eivätkä tulleet tavalliseen tapaan jalkoihin hyörimään, kun nousin ylös. Noki oli vieläkin vähän kysymysmerkkinä ja näytti pohtivan kovasti, että saisiko kuitenkin tulla ehkä jalkoihin hyörimään, mutta jätti sitten kokeilematta. Kola ei edes yrittänyt. Nähtäväksi jää, miten Kola tähän tilanteeseen pidemmän päälle reagoi, sillä se ei näytä kovinkaan vahvasti "kaipaavan" kontaktia minuun. Saatan kyllä olla väärässäkin, sillä Kolan tyylinä ei muutenkaan ole kyöhnätä ihan iholla ja olla avoimen ihastunut omistajaansa tai mihinkään muuhunkaan (paitsi palloon ja halkoihin), mutta silti se kyllä joka päivä aktiivisesti hakee minulta kosketusta ja huomiota ja nauttii rapsutteluista.

Minä omasta puolestani kyllä kaipaan jo nyt koiran rapsuttelua ja silittelyä ja höpöttelyä koirille. Käsillä on jotenkin ikävä koiran silityksen tuntua. Ja koirien luppakorvien rutistelua ja venyttelyä! Huoh.. :)

Noki teki toisen huomioimattomuuspäivän kunniaksi jotain, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Ehkäpä sen pienessä sahajauhopäässä syttyi älynväläyskipinä ja se keksi kokeilla seurailemiseni sijaan jotain muuta konstia saada huomiota. Noki nimittäin tallusteli eteiseen - joka yleensä on suljettu koiraportilla, mutta ei ihan aina kuten ei tänä aamunakaan - poimi suuhunsa lenkkarini, tassutteli olohuoneeseen metrin päähän minusta ja alkoi mussuttaa lenkkarin nauhaa keskittyneen oloisena. Unohdin siinä tapahtumaa seuraillessani, että koirille ei nyt anneta huomiota. "Noki! >:I " ehdin tokaista, ennen kuin muistin sulkea suuni. Nousin sohvalta ja kävelin parvekkeelle. Pikkuapuri unohti lenkkarini ja tuli katsomaan, mihin minä menin. Palasin hakemaan kenkäni, palautin sen eteiseen ja pistin koiraportin kiinni.

Tilanne tällä hetkellä: Emppu 1 - Noki 0.

MWHAHA. ;)

Ei kommentteja: