lauantai 17. heinäkuuta 2010

Siirrän kommentissa käytävää keskustelua tähän ihan omaksi kirjoituksekseen, sillä mielestäni kommenteissa on monia hyviä huomioita. :)

prr, Juu, asiallinen keskustelu ja väittely on paikallaan ja mielelläni tosiaan ihan oikeasti kuulen erilaisia tapoja puuttua pulmiin. Voisin kuvitella, että naksuttelemallakin päästäisiin ainakin yksittäisten ihmisten kanssa hyviin tuloksiin. Ikävä kyllä naksuttelun toteuttaminen tässä yhteydessä on erittäin vaikeaa. On käytännössä mahdotonta löytää vieraita ihmisiä tähän harjoitukseen käytettäväksi etenkin, kun naksuttelu vie aikaa ja se pitäisi tehdä rauhassa. Harjoitusta pitäisi päästä toteuttamaan useiden, useiden ihmisten kanssa erilaisissa yhteyksissä, ympäristöissä, miehiä, naisia, lapsia, lihavia, parrakkaita, jne.. Saattaisin jopa löytää Kolalle vieraan (naispuolisen) koiraihmisen tähän harjoitukseen mukaan, mutta yksi (nais)ihminen ei millään riitä. En kerta kaikkiaan keksi, mistä löytäisin ihmisiä, joilla on aikaa ja kiinnostusta sitoutua.. :/ Olisi tietenkin ihan mahtavaa, jos pääsisin lisäämään vaikka naksuttelemalla Kolan positiivisia kokemuksia ihmisistä, mutta en oikein keksi, miten sen käytännössä toteuttaisin.

Mutta korostan silti, että en itse millään kykenisi kasvattamaan koiraa pelkällä positiivisella vahvistamisella. Se ei ensinnäkään tunnu minulle omalta ja lisäksi mielestäni koirat keskenäänkin käyttävät kieltoa ja rangaistuksia. On totta, että rangaistuksen ajoittaminen on ensiarvoisen tärkeää ja on helppoa mennä todella pahasti pieleen, jos toimii pelkällä tunteella rangaistusten suhteen.

Kolinapurkin ulkopuolisuudesta verrattuna minuun..
En ehkä osannut asettaa sanojani niin kuin oli tarkoitus. Enkä tiedä, osaanko niitä oikein asettaakaan, mutta yritetään. Kola ei siis kestä fyysistä pakottamista juurikaan. Niinpä ei auta "nuijia" Kolan päähän yhtään mitään. (Lisäksi tämä tapa ei missään nimessä sovi minun eettisten rajojeni sisäpuolelle mitenkään.)

Kola ei myöskään kestä henkistä painostamista kovinkaan hyvin. Jos ryhdyn painostamaan sitä käskyttämällä/eleillä/ilmeillä/jne, se paineistuu ja stressaa.

Kolinapurkki ei ole fyysinen eikä myöskään henkinen tapa reagoida Kolan toimintaan. En koske Kolaan fyysisesti, mutta toisaalta en myöskään painosta Kolaa, vaan kieltoon yhdistyy jotain muuta. Mitä se muu on, sitä en oikein osaa selittää. Se on tavallaan jotain sellaista, että Kola keskeyttää äänen ansiosta toimintansa. Tavallaan se on keino murtautua keskelle jo lukittunutta toimintakuviota ilman, että Kola kokee sen uhkaksi minulta. Tai ainakaan se ei käyttäydy purkin kolisuttamisen jälkeen paineistuneesti tai ahdistuneesti. Se käyttäytyy niin, kuin se olisi taas valmis kuuntelemaan ohjeita minulta.

Mielestäni Kola on nyt rennompi. Se on hakeutunut itse sellaisen (parrakkaan ;) miehen rapsuteltavaksi, jota se ei aiemmin ole lähestynyt muistaakseni kertaakaan aiemmin rentona. Se lopetti pihan vahtimisen nopeammin kuin koskaan aiemmin ja rentoutui, vaikka pihaan saapui
lauman ulkopuolisia.

En missään nimessä väitä, että tämä toimintatapani sopisi kaikille koirille - enhän vielä tiedä, sopiiko se edes Kolalle täysin tai edes valikoiduilta osin. Toivon, että jokainen tälle tielle lähtevä on pohtinut ihan oikeasti sitä, sopiiko metodi edes ajatuksen tasolla juuri sille omalle koiralle. Mutta toisaalta tuntuu myös aika hurjalta väitökseltä, että positiivinen vahvistaminenkaan sellaisenaan sopisi kaikille koirille. Myönnän, etten ole tutustunut tähän koulutustapaan kovinkaan syvällisesti. Olen naksutellut Kolalle mukavista tempuista ja opettanut sille hassuja juttuja ja Kola nauttii naksuttelemisesta kovasti. En kuitenkaan tiedä, miten esim. naksuttelemalla opetettaisiin arkitottelevaisuutta tai muita peruskäytöstapoja tai rajoja käytökselle. Varmasti se on mahdollista, mutta en vain ole asiaan niin tutustunut, että tietäisin, miten se käytännössä toteutettaisiin.

On vaikea edes kuvitella, miten olisin saanut Kolasta muokattua sellaisen koirakansalaisen, jonka kanssa voi yhteiskunnan seassa elää, jos olisin käyttänyt pelkkää positiivista vahvistamista. Ehkä se olisi ollut mahdollista ainakin teoreettisella tasolla. Mutta kun koiran kanssa eläminen ei ole päätyöni, asettaa esimerkiksi vuorokaudessa käytettävissä oleva aika tietyt rajat.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla kokemuksia siitä, miten Kolan kaltaisen koiran toimintaan on vaikutettu positiivisella vahvistamisella. Ymmärrän hyvin, että esim. kynsien leikkaamisesta voi naksuttelemalla tehdä (ainakin joissakin tapauksissa, jos nyt ei kaikissa) mukavaa ja rentoa puuhaa. Tai koiraa voi opettaa olemaan haukkumatta ovikellolle naksuttelemalla. Mutta miten naksuttelemalla puututaan sellaisen koiran toimintaan, jonka luonne vaikuttaa elämää hankaloittamalla lähes kaikkeen toimintaan? Ja joka palkkautuu selvästi ja mielestäni erittäin vahvasti siitä, että se pystyy vaikuttamaan ympärillään oleviin ihmisiin kontrolloimalla heitä erilaisin "pakottein". Siis jos otetaan huomioon realistiset lähtökohdat koiran kasvattamiseen vaikkapa juuri siihen käytettävissä olevan ajan suhteen.

Odotan jännityksellä mielipiteitä! :)

edit.
Saunoessa tuli mieleen seuraavaa.
Ei siis missään nimessä ole tarkoitus jumiutua pelkkään kieltämällä opettamiseen. Se ei liene myöskään PEVI-kouluttajien tarkoitus. Tai ainakin toivon, ettei se ole. (Ja olen saanut jo sen suuntaista ohjeistusta, etten usko sen olevan. Kolalle siis opetettiin esim. hihnakävelyssä "reunaan" -käsky siten, että kiellettiin kulkemassa edessäni/takanani tai poukkoilemasta muutoin ja kun se noudatti kieltoa, sitä kehuttiin oikeasta toiminnasta.) Tarkoitus on siis pyrkiä siihen, että pääsen kehumaan Kolaa ja palkkaamaan sitä oikeasta toiminnasta yhä useammin. Kieltoa seuraa toivottavasti epätoivotun käytöksen keskeyttäminen, jolloin pääsen kehumaan ja palkkaamaan. Kielto ja kehu/palkka kulkevat käsi kädessä eikä mielestäni toinen ilman toista ole niin tehokas kuin nuo keinot yhdessä. :) Saman väittäisin pätevän niinkin kompleksisen otuksen kuin ihmisen kasvattamiseen. ;)

6 kommenttia:

prr kirjoitti...

ihan alkuun sanon sen taas että en tosiaankaan tunne kolaa, enkä ole koskaan edes nähnyt. ainoa kontakti on bloginne ahkera seuraaminen (oikeastaan jo kolan pentuajoista :> ). en myöskään ole asiantuntija koirista ja olen melko uusi sillä saralla, MUTTA olen nähnyt erittäin uskomattomia tuloksia positiivisen vahvistamisen avulla.

niin ja yksi asia tuli vain mieleen. mainitsit aikaisemmin että e. namien tai lelujen mukana kuljettaminen ei ole aina mahdollista. entä kolinapurkin? ymmärtääkseni se on vain osa tätä vaihetta ja jää vähitellen pois? eikö sama päde nameihin? itse opetan juuri remmirähjää ja namit on lenkillä _aina_ mukana (paras palkka) koska pyrin minimoimaan virheet. kun tästä päästään, en varmastikaan pidä niitä aina mukana. eli vaiheittain pois.

mutta siis yleisesti kieltämisestä. en usko että se on toimivin tapa muuttaa koirien käytöstä. aikanaan vielä kotona asuessani pentukoiran tullessa sovittiin että se ei saa mennä tietyille sohville. sitä siis kiellettiin aina kun se oli menossa sinne tai jos löydettiin sohvalta niin häädettiin pois ja kiellettiin jne. kolinapurkkia/vettä/positiivista (tuo koiran ympäristöön jonkin asian) rangaistusta olisi voinut käyttää tukena mutta en siitä silloinkaan pitänyt. sen sijaan asia olisi voitu hoitaa naksutellen esim näin: http://www.youtube.com/user/kikopup?feature=chclk#p/u/9/xZCIeEUm_n8 joskin video on vähän eri asiasta, mutta silti.

kuten videolla sanotaan: kieltämällä koira voi oppia olemaan syömättä ruokaa pöydältä, mutta se silti haluaa sen. naksuttelemalla koira valitsee toimintatapansa, ihmisen tehtäväksi jää muokata se itselleen sopivaksi. miten itse teet asioita mielummin: vapaaehtoisesti valitset vai teet pakon alla?

mielestäni monet jotka "vastustavat" naksuttelua, pohjautuvat siihen että se vaatii oikeasti töitä! (en väitä että sinä olisit tätä mieltä, sillä tiedän että pidät ja treenaat koiriesi kanssa) naksuttelu vaatii pieniä askelia, mutta erityisesti vastaehdollistaminen (counterconditioning) on todella tehokasta kun sen tekee oikein. mutta tiedostan kyllä mainitsemasi ongelman, eli harjoitustilanteita on vaikea rakentaa. sama tuon remmirähjän kanssa. jos ohitus on liian vaikea->rähinä tulisi vain yrittää seuraavalla lenkillä uudestaan (kauempaa). kuitenkin heti kaarteen takaa tulee toinen vaikea ohitus jne. ympäristön hallinta ei ole helppoa :(

jos englanti sujuu yhtään, suosittelen em. youtube-kanavaa (kikopup). hänen koiransa ovat koulutettu vain ja ainoastaan positiivisella vahvistamisella.

prr kirjoitti...

itseasiassa muistin juuri videon joka on mielestäni melkolailla teidän tilanteeseen sopiva(kolan epämieltymys vieraisiin ihmisiin), elikkä tämä http://www.youtube.com/user/kikopup?feature=chclk#p/u/11/AElTVoIPlOw

eli sen sijaan että koiraa kielletään murisemasta tms (haluaa etäisyyttä, koska pelottaa/ahdistaa/tms?) _vastaehdollistetaan_ ihmisten kosketus tarkoittamaan positiivista asiaa. aluksi koira saa aina namin tms mutta myöhemmin se jo yhdistää kosketuksen positiiviseksi vaikkei saisikaan varsinaista palkkaa.

oman ihmisrakkaan (mutta silti herkkiksen) koiran kanssa olen huomannut suuren eron tehtyäni muutaman kerran noita harjoituksia. koira ei pitänyt pään koskemisesta, mitä suurin osa ei-koiraihmisistä mielellään tekee. koirani rauhoitteli, eli lipoi huulia tai haukotteli aina kun joku taputti päätä (koira ei silti lähtenyt pois koska ei tosiaan ole varautunut kuten e. kola). nyt se tykkää pään ja kaulan silittelystä eikä rauhoittavia signaaleja näy.

ja tässä on toki se sama ongelma, eli vieraiden ihmisten apua tarvitaan (tosin tuttujenkin käyttäminen on parempi kuin ei mitään). tehän olette aika usein käyneet vesikoira-treeneissä ja lenkeillä yms, voisiko niitä ihmisiä hyödyntää? yksi käsittelyharjoitus vie aikaa max 3min, usein riittää ihan pari pientä toistoakin joten koiraihmiset varmasti suostuvat.

emilia kainulainen kirjoitti...

Arvelet ihan oikein, että minä en välttele työtä Kolan suhteen. Rakastan sen kanssa treenaamista ja sosiaalisemmaksi opettaminen on treeniä siinä missä mikä muukin. Mutta väittäisin silti, että naksuttelemalla en mitenkään realistisesti ajateltuna saa Kolaa pitämään ihmisistä / sietämään heitä paremmin. Jotta (mielestäni) tähän käytökseen pystyttäisiin vaikuttamaan, pitäisi minun saada treenikaveriksi Kolalle vieraita ihmisiä ympäristössä, joka ei millään tavalla viittaa treenaamiseen. Eli vieras ihminen ja jalkakäytävä/kaupunkialue, ei muita koirakoita viittaamassa treenitilanteeseen. Sosiaaliset ympyräni ovat kuitenkin kaikesta vesikoira-aktiivisuudestani huolimatta sen verran pienet, etten millään keksi, ketkä kaikki voisin saada tähän treeniin mukaan - en, vaikka treeni veisi vain 3 minuuttia. Väitän, ettei Kolan varautuneisuuteen ja käytökseen pysty muutamalla treenihetkellä puuttumaan, vaan ihan kuten sanoit, naksuttelu vaatii paljon työtä. Parastahan olisi, jos treenikaveri olisi oikeasti satunnainen ulkoilija, mutta niin paljon pokkaa minulla ei ole, että kysyisin ihan tuntemattomalta.. Ja koska Kola on mielestäni erittäin älykäs (tietenkin, onhan se minun koirani;), se oppii todella nopeasti sen, että "tämän ihmisen kanssa treenataan tälläistä, eli tätä ihmistä voin sietää". Mutta uusi ihminen on aina uusi tilanne eikä jonkun ihmisen kosketukseen oppiminen johda uuden ihmisen kosketuksen sietämiseen.

Vielä lyhyesti siitä, mitä kieltämällä saavutetaan. Suoraan sanottuna en selvästikään jaa käsitystäsi siitä, miten koiraa kasvatetaan. :) En osaa kokea sitä itsearvoksi, että koira saa itse valita asioita kovinkaan monissa tilanteissa. Jos koira kieltämällä jättää ruuat pöydältä rauhaan, se on mielestäni ihan ok. Sehän on enemmän kuin ok. Se on juuri sitä, mitä haluttiinkin. En oikein osaa nähdä tätä varsinaisesti pakottamisena vaikka se sitä jollain tasolla onkin. Se on kielto, joka rajaa koiran elämää ja mielestäni koira tarvitsee toiminnalleen rajat. Koiratkin rajoittavat kielloilla toistensa toimintaa, joten mitä uskottavimmin kiellot ja rajoitukset ovat koiralle osa normaalia kanssakäymistä. Olen kai sen verran pessimisti, etten osaa nähdä puhtaastiviseen vahvistamiseen perustuvaa filosofista lähestymistapaa kasvattamiseen ylipäätään kovinkaan tavoiteltavana. Ehkä jossakin ideaalimaailmassa sillä kyettäisiin saamaan laajemmin (koko koiramaailman/ihmismaailman laajuudella) aikaan tuloksia, mutta realismin astuessa kehiin, tuo kasvatusmetodi tuntuu melko utopistiselta.

Meneepä syvälliseksi.

emilia kainulainen kirjoitti...

Vielä esimerkki Kolan toiminnasta, joka ei mielestäni kertoo paljon Kolan käytöksestä.

Naapurimökillämme oli eilen serkku isänsä kanssa. Kola on suhtautunut tähän parrakkaaseen mieheen aina "tuota pitää vahtia" -ajatuksella. Eilen se kuitenkin kuskasi miehelle häntä vispaten palloa kerta toisensa jälkeen heitettäväksi. Kun leikki loppui, mies poistui paikalta. Hetken kuluttua mies ja Kola ohittivat toisensa mökin terassilla. Kola koki tarpeelliseksi murista. Siis huolimatta juuri hetki aiemmin hyvin sujuneesta hetkestä, Kola oli taas sillä mielellä, että "tuota pitää vahtia".

En tiedä, voivatko koirat ajatella niin monimutkaisesti, mutta tässä tilanteessa - ihan kuin niin monessa muussakin tilanteessa - Kola toimi kuin se hyväksyisi ihmiset juuri niin kauan kuin niistä on sille hyötyä. Kun hyöty loppuu, ihminen on jälleen sillä listalla, jonka toimintaa pitää vahtia tai jonka toimintaa pitää dominoida. Ja dominoinnistahan Kola palkkautuu aivan äärimmäisen helposti ja vahvasti. Aina, kun se murisemisen jälkeen saa ihmisen jättämään itsensä rauhaan, se palkkautuu. Ja tätä palkkautumista pyrin kiellolla estämään. Ihansamalla tavalla kuin pyrin viime kesänä ennakoimaan liinalla(pakottamalla) Nokin palkkautumisen lintujen perään säntäämisestä, koska se vahvistaisi lintujen perään lähtemistä, pyrin ennakoimaan myös Kolan toimintaa kiellolla (pakottamalla).

Maija O kirjoitti...

Puhun nyt täysin teoreettisesti, koska omassa elämässäni ja koirieni kanssa tämä on vähän niin ja näin, mutta on myös joitakin perusteita sille miksi se oma-aloitteisuus on hyväksi. On tutkimustuloksia joiden mukaan kotieläinten stressitaso laskee (elämänlaatu kasvaa), kun ne pystyvät omalla toiminnallaan vaikuttamaan niitä koskeviin asioihin, on se sitten ruoan saaminen tai liikuskeleminen, siihenhän monien elukoiden mahdollisuudet taitaakin päättyä. Eli vaikka eläin saisi sen saman asian annettuna ja sen tarpeet tulisivat joka tapauksessa tyydytetyiksi, siitä on mukavampaa jos se saa itte päättää milloin syö ja mihin menee. Ja taas vastaavasti, monestihan rankaiseminen tarkoittaa jonkin epämukavan asian aiheuttamista, joka on itsessään stressaavaa. Näin ajatellen koiran kannalta olisi hyvä, jos sitä ei hallittaisi rankaisemalla ja jos sillä olisi mahdollisuus vaikuttaa ihmisiin, tehdä aloitteita.

Mutta ajattelen myös, kun kirjoitit tuosta että näkökanta koiran kanssa elämiseen voi olla aivan eri, niin kaikki on yksilöllistä ja jää jokaisen itsensä päätettäväksi, minkä verran lemmikkikoiralla on niitä aloitemahdollisuuksia. Joillekin se, että koira pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan ympäristöönsä, voi olla sellainen asia jota haluaa vaalia eikä halua käyttää sellaisia rangaistuksia, jotka sitä yrittämistä voivat tukahduttaa. Useinhan sanotaan, että kielto ei kerro mitä pitäisi tehdä, joten jos haluaa sitä koiran yritteliäisyyttä vaalia, on parempi alun alkaenkin kertoa mitä kannattaisi tehdä kuin mitä ei saa tehdä. No, toki tämäkin on sellainen tasapainoasia, mihin ne yritteliäisyyden rajat asetetaan, useimmat varmaankin kuitenkin haluavat että lemmikkikoira jotenkin seurailee ihmisen rytmiä ja esimerkiksi lepäilee sisällä silloin kun siltä ei pyydetä mitään, ja loppujen lopuksi sekin kai opetetaan huomioimattomuuden kautta.

Mutta esimerkiksi tässä:http://eros-v-lindelbrunn.blogspot.com/ ja tässä:http://www.clickersolutions.com/blog/index.htm saattaisi olla vinkkiä sille, miten peruskäytöstapoja voidaan opettaa positiivisen vahvistamisen ja aktiivisen koiran kautta. Toki se vaatii työtä ja perehtymistä, ja mielestäni erityisesti ohjaajalta näkemystä jo mieluiten pennusta asti, minkälaisia sisäisiä malleja sille koiralleen haluaa luoda, jotta pääsee vaikuttamaan niiden mielikuvien syntymiseen heti alusta asti. Koira kuitenkin jossain vaiheessa alkaa yleistää oppimiaan asioita myös sen opetussuunnitelman ulkopuolelta, joten uskon että taitava ohjaaja pystyy kovastikin vaikuttamaan niihin asioihin, jotka mielletään luonneominaisuuksiksi, tyyliin rohkeus ja luottavaisuus ympäristöön nähden. Sinänsä ymmärrän, että aikuisen koiran kanssa, jolla on jo vahvat oletukset siitä miten maailma pyörii, on vaikea lähteä korjaamaan enää alusta alkaen niitä asenteita, koska koirakolla on jo monen vuoden oppimistausta ja lukemattomat toistot taustalla, helpompaa on pysäyttää käytösketju sitten kun se alkaa mennä pieleen, jos mahdollista. Toivottavasti teillä vielä jatkossakin menee hyvin Kolan kanssa!

(En tiedä oliko tässä kommentissa taas mitään järkeä :D..)

emilia kainulainen kirjoitti...

Maija, olen kanssasi siinä ihan samaa mieltä, että koiran pitää saada elää elämäänsä ja näin ollen tehdä tiettyjä valintoja itse. Sen pitää saada valita lepo, jos se haluaa levätä ja sen pitää saada tällöin levätä ihan rauhassa. (rest in peace, you know..;) En ymmärrä ihmisiä, jotka hankkivat koiran ja sisällä niiden tehtävä on maata eteisessä omalla alustallaan. Kaikki muu on kiellettyä. Näitäkin koiranomistajia ikävä kyllä kuuluu jos nyt ei kaveripiiriini, niin ainakin tuttavapiiriini.

Yritteliäisyyttä tuen Kolassa kyllä ja se rakastaakin esim. naksuttelua. Mutta koska Kolan taipumus vaikuttaa ympäristöönsä tapahtuu usein yhteiskunnan ja minun silmissäni väärällä tavalla, on sitä minun mielestäni pakko rajoittaa.

Olisi totta kai äärimmäisen mielenkiintoista päästä aloittamaan Kolan kanssa uudestaan sieltä kahdeksan viikon iästä. Tietoa, taitoa ja ennen kaikkea kokemusta olisi hurjasti paljon enemmän kuin kolme vuotta sitten. Kunpa voisikin hypätä Päiväni murmelina -elokuvaan ja olisi mahdollista testata erilaisten kasvatusmetodien toimivuutta ilman pysyviä jälkiseuraamuksia..

Voisi ryhtyä arvailemaan, millainen Kolasta olisi tullut, jos olisin alusta asti osannut suhtautua sen heikkouksiin (ja vahvuuksiin) paremmin. Jos olisin heti alusta alkaen käyttänyt korostetusti positiivista vahvistamista.. Jospa en olisi vienyt sitä koirapuistoon saamaan turpiinsa. Ikävä kyllä tästä pohdinnasta tulee lähinnä suru puseroon. Olen tehnyt paljon virheitä ja niitä tässä nyt korjaillaan. Toisaalta olen varmaankin tehnyt myös paljon oikein, koska Kolan kanssa eläminen on ollut kuitenkin kohtuullisen sujuvaa ja väitän, että jossakin muissa käsissä Kolan hallitseminen olisi ollut suorastaan mahdotonta.

Ja kuten Maija sanoit, helpompaa on pysäyttää käytösketju kuin pyyhkiä se jollakin keinolla pois. (Millä keinolla?) Jos ryhtyisin puhtaalta pöydältä nyt kumittamaan vanhoja käytösketjuja pois ja luomaan tilalle yhtä vahvoja uusia, niin tarvittaisiin yli kolmen vuoden toistot ennen kuin uudet olisivat saaneet edes yhtä paljon toistoa kuin tähän mennessä opitut.

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että pystyn (mielestäni) pysäyttämään Kolan väärät ja yhteiskunnan kannalta huonot toimintaketjut ja ehkä kolmen vuoden päästä Kola on sisäistänyt toimintaketjun omaksi toiminnakseen. Ja jos näin ei käykään, pystyn toivottavasti edelleen olemaan se ulkoinen keppi ja porkkana, joka hallitsee Kolan käytöstä. Sillä perheemme elämän ja yhteiskunnan kannalta tärkeintä on, että oli keino (tiettyjen rajojen sisällä) mikä hyvänsä, Kola saadaan noudattamaan tiettyjä käytöstapoja.

Kieltäminen aiheuttaa koirassa stressiä. Sen ymmärrän hyvin. Mutta aivan takuulla stressiä aiheuttaa myös se, jos koira elää itselleen sekavassa tilanteessa, jossa se joutuu tekemään vaikeita päätöksiä ja puolustamaan itseään ulkomaailmalta. Tässä tasapainoillaan siis erilaisten ratkaisujen keskellä. Mikään ratkaisu ei mielestäni ole täysin pulmaton, vaan joudun valitsemaan sen, joka Kolan tuntien aihettaa niin Kolalle, minulle, perheelleni, naapureille, jne. mahdollisimman vähän harmia.

Jos et Maija sinä tiedä, oliko kommentissa järkeä, niin aika hataralta tuntuu omakin käsitys tästä kommentista :DD