Vihdoinkin päästiin Kolan kanssa fyssarin tsekattavaksi. Käveltiin Kolan kanssa kilometrin matka autolta All Fur Dogziin, jossa Riina Kellman fyssaroi. Ajattelin siinä kävellessä, että Kolassa on jotain omituista luottoa kaupunkiympäristöön. Se kulkee kaupunkihälinän seassa täydellisen rentona, eikä kiinnitä ihmisiin oikeastaan mitään huomiota. Se on jollain oudolla tavalla paljon rennompi kaupungin vilinässä kuin vaikkapa metsässä.
Kola tassutteli hyväntuulisena sisään All Fur Dogziin. Annoin sen nuuskutella omaan tahtiinsa, kun fyssari valmistautui ottamaan Kolan käsittelyynsä. Kun käveltiin fyssarointihuoneeseen, Kolaa alkoi vähän jännittää. Riinan ensimmäinen kosketus aiheutti epäluottamuksen osoituksena hiljaisen murinan, joka kuitenkin jäi ainoaksi jännityksen merkiksi.
Ennen hieromista Riina arvioi, että Kola on vinossa takaosastaan ja etuosassakin on jumeja. Myös niska oli jumissa.
Arvion jälkeen käytiin maahan istumaan ja Kola tunnisti tilanteen. Se kävi ilman käskyä maahan, mutta sen verran sitä vielä hirvitti uusi ihminen ja uusi tila, että Kola ei kääntynyt omatoimisesti kyljelleen vaan jäi makaamaan "pystyssä". Ilman murinoita se kuitenkin suostui kyljelleen käännettäväksi ja hieronta päästiin aloittamaan. Täysin minut yllättäen Kola rentoutui välittömästi. Se sulki silmänsä ja hengitti hitaasti. Se ei pyrkinyt kääntyilemään tai nousemaan ylös vaan nenän vuotamisesta päätellen otti käsittelystä kaiken nautinnon irti.
Jälleen kerran oli itsellekin rentouttavaa nähdä Kola niin vapautuneena ja ei-valppaana. :) Hieronnat ja fyssaroinnit ovat Kolalle lomaa sen omasta itsestä.
Kun Riina lopetti, annoin Kolalle luvan nousta ylös. Kola venytteli ja ravisteli ja näytti Onni Perroselta. Kolan toimintatavat ja varautuneisuuden tietäen ja tuntien sydäntä lämmitti ehdottomasti eniten se, että Kola lopetti fyssarointitapahtuman, kuten se lopettaa aina Heidin hieronnassa. Kola menee ihan lähelle maassa istuvaa hierojaa, painautuu kylki edellä hierojan rintakehää vasten, laskee päänsä matalana ja rentona kohti hierojan päätä ja on hirmuisen lähellä ja osoittaa jollakin sanoittamattomalla tavalla suurta luottamusta hierojaa kohtaan. Kola ei toimi samalla tavalla oikeastaan missään muussa tilanteessa. Se ei ole koskaan niin rento ja varaukseton edes minun lähelläni. Tuo lähellä oleminen on Kolan tapa kiittää hieronnasta.
Joo. Se on inhimillistämistä. Mutta siltä se ihan ilman mitään epäröintejä minusta näyttää.
Kola pääsee nauttimaan Riinan käsittelystä vähän yli parin viikon päästä uudelleen. Ja olen aivan varma, ettei Kola pistä ollenkaan pahakseen uusintakäyntiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti