Sunnuntain ensimmäinen rata:
Alku sujuu kivasti. Pakkovalssi toimii ja muutenkin homma etenee mukavan näköisesti. Muurin jälkeen putoaa rima ja mitä ilmeisimmin myös puomin ylösmeno paukkuu. Lopputuloksena kuitenkin jostain syystä vain vitonen. Viikonlopun vaivattomimmin edennyt rata. :) Erityisesti mieltä lämmittää loppusuora, jossa Noki jää itsekseen tekemään keppejä, kun minä pingon kohti maalia. :) Eivätkä rimatkaan putoile, vaikka vedätän ihan reilulla kädellä.
Mikkeli-viikonlopun viimeinen rata:
Katsoin kyseisen videon sekunnit 0:23-0:25 kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Miksi halvatussa Noki menee keppien toiseen väliin? En keksinyt mitään älykästä syytä, sillä vauhti ei ole liian kova eikä Noki käänny katsomaan minua.
Mutta selvisihän se. Ehkä. Pysäytyskuvina katsomalla löytyy ihan minimaalisen lyhyt hetki, kun Noki vilkaisee keppien vieressä olevaa putken suuta. Hetki on niin lyhyt, ettei se vaikuta liikkeen suuntaan, mutta siinä kuluu juuri se tärkeä aika, jonka tarvitsisi tähdätäkseen oikeaan aloitusväliin. Aloitan keppikäskyn antamisen kyllä hyvissä ajoin, mutta juuri ratkaisevat sadasosat myöhässä. :D Noki ehtii arpoa sen yhden vilkaisun ajan - ja sitten onkin jo myöhäistä. Pienestä se on kiinni.
Onneksi rata videoitiin. Minulle lajin yksi mausteista on juuri tämä jälkikäteen tapahtuva itsetutkiskelu. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti