HAU:n kisoissa tänään Kola otti ensimmäisen nollansa. :) Helmikuun kolmen startin ero näihin nyt kesällä otettuihin neljään starttiin on kuin yöllä ja päivällä. Jokainen nyt tehty rata on ollut hallittua tekemistä ilman paineistumisia tai kierrosten yli hyrähtämisiä. Helmikuussa Kola otti niin kauheita hermokierroksia Vuokkoset-areenasta jo ihan paikkana, että tekemisessä oli jännitystä ihan jo sen takia, että pysyykö otuksen pääkoppa kasassa. Nyt ei ollut pienintäkään epäilystä sen kanssa, että kestääkö pää vai ei. :) Kaikilla neljällä tähän mennessä kisatulla radalla on ollut tunne, että Kola kuuntelee ja tekee minun kanssani.
..ja ensimmäistä kertaa tänään tuntui, että Kola kisasi hyvällä mielellä! :O Siis se suorastaan hymyili.
Olen ottanut rutiiniksi temputtaa Kolaa ennen lähtöä. Rutiini on tällä hetkellä ehkä enemmänkin minua varten, koska Kola tykkää pienten temppujen tekemisestä ja osoittaa niitä tehdessään olevansa kuulolla ja haluavansa tehdä yhdessä. Helmikuussa temputtaminen oli myös Kolaa varten, koska tutut pikkutemput ("koske peukoloa / nenää" tai "anna tassu") rauhoittivat myös Kolaa. Nyt Kola oli ihan rauhallinen, vaikka Purina on Kolalle täysin uusi paikka. Se oli jopa niin rauhallinen, että mietin, että pitäisikö sen kierroksia jotenkin nostaa. En nostanut - ja hyvä niin. Moottori todellakin hyrähti, kunhan päästiin radalle.
Ensimmäisellä radalla nolla oli kovin kovin lähellä, mutta toiseksi viimeisellä esteellä Kola luki kroppaani väärin (koska ohjasin tyhmästi) ja sujahti noin kilometrin päässä olleeseen putkeen. Siihen asti rata oli ollut omituista en-tunne-tuota-koiraa-miten-se-noin-hyväntuulisesti-sinkoaa -liitelyä. Kola oli hallinnassa, mutta silti irtosi. Ei tuntunut yhtään siltä, miltä tekeminen yleensä Kolan kanssa on tuntunut - eli että Kola on ollut lähinnä räjäyttämässä kisarataa/treenirataa taivaan tuuliin. Nyt Kola suoritti rataa, ei yrittänyt tuhota sitä henkisellä raivolla. :D (Videolla vain radan alku ja loppu, koska kamera tilttasi.)
Toisella radalla Kolalla oli kai sen verran kuitenkin ylimääräistä puhtia, että se olisi halunnut lähteä haahuilemaan radalle tai rata-alueen ulkopuolelle ennen kuin olisi ollut valmis istumaan lähtöön. Ikävä kyllä olin sen verran rajoittava ja sitkeä, että ensin nykäisin Kolan hännästä takaisin, kun se oli tassuttelemassa kehästä ulos, ja sitten tartuin selkäkarvoista, kun se meinasi hömpötellä kohti keskikenttää. :D Selkäkarvoihin tarttumisen yhteydessä sanoin tiukasti "NOH!" ja käskin uudelleen sivulle. Tulihan se, ja istui alaskin - joskin aika hitaasti. Ajattelin, että Savioja saa viheltää ihan rauhassa pillillä lähdön nopeuttamiseksi, jos haluaa. Minä aion katsoa, että Kola istuu rauhassa lähtöpaikalle ja vasta sitten teen ratkaisun joko poistua radalta suoraan kohti maalia tai sitten lähteä suorittamaan rataa. Onneksi tuplavihellystä ei kuitenkaan tullut (eli sen jälkeen pitäisi päästä radalle ihan heti, tai muuten tulee hylly), ja päästiin radalle ihan hallitusti.
Kola on nyt siis ihan virallisesti kisakoira siinä missä Nokikin. :) Sen kanssa hömpsötellään edelleen hyvän mielen tavoitteilla, mutta hyvän mielen lisäksi aion toki pistää Kolan kanssa seuraavat nollatkin hakuseen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti