Pikan ohjaaminen on kuin ohjaisi jotakin itselle vierasta ajoneuvoa. Vaihteisto on outo, kytkimen toiminnasta on vain himmeä käsitys, jarrupoljin on jossain ihan muualla kuin mihin on tottunut. Ja kaiken lisäksi se on PENTU. Eli sitä pitää aivovaurio-ohjata. Juosta kyyryssä ja kohdella kuin vähäjärkistä. ..ai eikö? No niin minä kuitenkin olen tehnyt. On ollut aivan älyttömän vaikeaa luopua ajatuksesta, että "Mä vähän saatan sitä tuonne... ja sitten odottelen kyyryssä sitä vähän tässä, kun eihän se osaa... ja sitten pysähdyn katselemaan, että meneekö se sinne, kun ei se välttämättä osaa, kun se on PENTU."
Tänään Timon treeneissä oli ensimmäistä kertaa rataa. (Uuuuuuu!) Oli kyllä taas ihan huippuhauskaa. :) Teemana oli juokseminen ja odottelemisen lopettaminen. "MENE JO!" oli päivän toistetuin ohje. Ja tottahan se onkin. Ihan suotta jähmetyn vaikka missä ja milloin katselemaan, että "voi kun se mussukka menee noin nätisti!" ja sitten olenkin jo myöhässä.
Tämän päivän ehdoton timantti: Pystyin luopumaan vammaohjaamisesta! Pystyin tekemään persjätöt juuri niin kuin ne tekisin Nokin kanssa. Sehän tietysti kostautui, koska Pika ei luonnollisestikaan lukitse esteitä samalla intensiteetillä kuin Noki, joten Pika tuli sitten hypyistä ohi. (Aion opettaa Pikankin ymmärtämään näitä e-rit-täin hyvissä ajoin tehtyjä persjättöjä, koska ne tuntuvat omassa kropassa hyvältä ja kertovat piskille loistavan ennakoivasti tulevasta ohjauksen muutoksesta.) Tärkeintä kuitenkin on, etten koko treenin aikana jämähtänyt ajatukseen, että "miten mä varmistan, että Pika menee oikein" vaan lähdin tekemään rataa ihan niin kuin järjellisen osaavan aksakoiran kanssa. :)
Tämän päivän ehdoton naurun aihe: "ei-nää-valssit-onnistu!!!" Videolla kohdassa 0:52 -> pyörin täysin holtittomasti ja ihan väärään suuntaan. Useassa muussa toistossa tikutan kuin ompelukone - TAKAPERIN. Olen katsonut holtittoman pyörimisen videolta jo liki kymmenen kertaa ja se naurattaa edelleen. En vain millään meinannut kyetä kahteen noin nopeasti peräkkäin tulevaan valssiin. Lopulta sentään saan edes suhteellisen hallitut valssit väännettyä, mutta hitto että olikin vaikeaa. :D
Timon treenit jatkuvat tammikuussa joka toinen viikko. Ehkä joskus jossain vaiheessa hamassa tulevaisuudessa uskalletaan ryhtyä ajattelemaan myös sitä yhtä aika jännittävää asiaa, joka alkaa koolla ja loppuu isaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti