Agilityssä homman pointti on kouluttaa koira ja opettaa se tekemään esteitä mahdollisimman nopeasti ja samalla hallitusti. Lajin idea on nimenomaan vaikuttaa koiran "esiintymiseen". Tarkoitus on opettaa koira hyppäämään nopeimmalla mahdollisella tavalla, suorittamaan kepit mahdollisimman tehokkaasti, jne jne jne.
Näyttelyssä täysin käänteisesti ( - näin olen käsittänyt - ) tarkoituksena on esittää oma koira niine ominaisuuksineen, jotka luontoäiti siihen on lätkäissyt ja koiran "esiintymiseen" (lue: ulkonäköön) vaikuttaminen on säännöissä pääosin kiellettyä. Tuomarin on tarkoitus arvioida koiran omianaisuuksia rotumääritelmän perusteella. Molempien ( - näin olen käsittänyt - ) on tarkoitus vaalia ja arvostaa rotumääritelmän mukaisia yksilöitä. ..paitsi että aikuisten oikeesti kaiken pointti onkin, että oma koira pyritään esittämään niin, ettei tuomari huomaa koiran oikeita ominaisuuksia ja tuomari arvioi koiran senhetkisten muodin oikkujen mukaisesti.
Eli koko lajin villakoiran ydin onkin oikeastaan pyrkiä kaikin mahdollisin luvallisin (ja luvattomin) tavoin hämäämään tuomaria ja tuomarin tarkoitus on vain kertoa oma senhetkiseen muotiin (, joka ei välttämättä juurikaan liity rotumääritelmään,) perustuva mielipiteensä koirasta.
Mitä siitä, jos lajin säännöissä koiran trimmaaminen on ihan selväsanaisesti kielletty? Kaikki trimmaavat silti. Perroja ei föönata, ne kun eivät ole villakoiria. Ei kun oho föönataan sittenkin. Miksi? Johonkinhan sillä pyritään ja se tuskin on oman koiran oikeiden ominaisuuksien näyttäminen.
Ja mitä siitä, että koiralla on rotumääritelmä? Muoti vaikuttaa ja millintarkasti samanpaksuiset rastat ovat yhtenä vuonna lähes varma pääsylippu palkintopalleille, mutta jonain toisena vuonna ne ovat ihan kauhean passée.
Yhden asian haluaisin päästä näkemään. Nimittäin sen, että mitä kepulikonsteja väki sitten keksisi, jos yksi serti valioitumista varten tulisikin saada milliturkissa. Jotainhan silloinkin takuulla kehiteltäisiin.
Näyttelyt kuulostavat idean tasolla varsin kannatettavalta ajatukselta. Koirien omistajat tuovat piskinsä arvioitavaksi ja niistä paljon tietävät ja paljon nähneet kertovat, onko (se omistajalleen joka tapauksessa rakas) koira rotumääritelmän mukainen hyväluonteinen tapaus. Ja sitten mm. tuomarin arvion ja elukkalääkäreiden arvioiden perusteella tehdään päätös jalostuskäytöstä. Itse olen vain niin pohjia myöten kyyninen tämän asian suhteen, etten kerta kaikkiaan kykene näkemään näyttelyttämisessä käytännössä mitään yhteyttä rotumääritelmän - saati koiran hyvinvoinnin - kanssa. Toki englanninbuldoggikehät ovat koiranäyttelyiden irvikuva, mutta samanlaisesta "tälläinen naamaryppy/ylikorostettu turkki on nyt muotia, joten miksipä en suosisi sitä jalostusvalinnoissanikin" -puuhasta englanninbuldoggien jalostaminenkin on polkaissut itsensä siihen pisteeseen, jossa se nyt on.
Kyllä. Tulen viemään Pikan aikanaan (toivottavasti yhteen) näyttelyyn. ..ja tunnen olevani petturi omia mielipiteitäni kohtaan. Mutta sen voin vannoa ja vakuuttaa käsi sydämen päällä, että minun koiraani ei osoitella föönillä tai saksita rastoja "vähän tosta mutta ei tuosta toisesta kohdasta, koska noh.. sen kulmaukset näyttävät silloin paremmilta, mutta en suostu tätä kenellekään kuuna päivänä myöntämään".
Jälkieditointia
Jos oikeasti haluttaisiin, että näyttelyissä pyrkimys on kohti rotumääritelmän mukaista hyväluonteista voittajakoiraa, voitaisiin näkökulmaa kääntää vaikka tähän suuntaan:
Tämä on siis vartissa kirjattu pohdinta, joka ei missään nimessä ole loppuun asti ajateltu tuotos. "Kisakirjan" pisteytys korostaa nyt rakennetta yli kaiken muun. Toisaalta se on ainoa asia, johon mielipideasiat ja muodin oikut eivät voi vakuttaa, jolloin edes joku asia toimisi ns. ankkurina rotumääritelmässä pysymisessä. Mitattavat tiedot ja yleinen ulkomuoto muodostavat näillä pisteytyksillä 75% koko pistemäärästä - mutta kysehän onkin ulkomuotokisasta. Vahvasti mielipidepainottuneilla asioilla (yleinen ulkomuoto ja turkki) saisi tässä yhteydessä 42% pisteistä (olettaen, että luonnekriteeristö muokattaisiin suhteellisen yksiselitteiseksi). Lasken turkin mielipideasiaksi siitä syystä, että turkin voi muokata kunkin hetken muotia vastaavaksi suhteellisen pienellä vaivalla. Mielipiteen vaikutus putoaisi kuitenkin alle puoleen, kun tällä hetkellä mielipide vaikuttanee _huomattavasti_ suuremmalla prosenttiosuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti