maanantai 2. joulukuuta 2013

treenejä jälleen

Nokin kanssa on otettu nyt oikein tosissaan urakaksi pistää kaukaa kohti kutsutut hyppysuorat kuntoon. Ollaan parina päivänä käyty tekemässä näitä hyppysuoria ja aluksi rimat lentelivät ja Noki tuli jopa ali hypyistä, kun keskittyi niin paljon siihen, että minä olen neljän hypyn päässä edessä.

Lauantaina kuitenkin vihdoin saatiin hommaa iso harppaus eteenpäin. Oli hassua huomata, että Noki suoriutui hyppysuorasta parhaiten, kun pakotin sen keskittymään. Pakottaminen tapahtui niin, että häiritsin sitä parhaan taitoni mukaan hyppysuoran päässä. Heiluin, hypin, kyykistelin, huidoin käsillä. Nokista näki, miten se joutui keskittymään kroppaansa paljon vahvemmin - ja rimatkin pysyivät ylhäällä. Tehtiin kuitenkin treeniä uudelleen, koska henkilökohtaisen nolaamisen ja itsehäpäisyn raja menee siinä, että en todellakaan rupea kisoissa kyykistelemään, hyppimään ja vispaamaan käsiäni, jos tuollainen alkusuora joskus osuu kohdalle. ;)

Pikan kanssa tehtiin U-putkeen menoja pimeistä putkikulmista. Ne osoittautuivat Timon treeneissä torstaina ihan mahdottomaksi tehtäväksi ja Pika muuttui aivan epävarmaksi sen suhteen, mitä siltä ylipäätään halutaan. Pikan vauhti hidastui ja minun hermoni kiristyivät äärimmilleen. Perjantaina marssittiin Tattarisuon halillle nakkipaketin kanssa minimipituuteen asetellun putken ääreen. Nopeasti Pika keksi, miten nakkipalat saa lentelemään. Se haki putkea lopulta täysin pimeästä putkikulmasta ilman mitään ongelmia. :) Lisäksi sain samalla opetettua sille, mihin suuntaan pimeän putkeenmenon jälkeen pitää kääntyä.

Pikan kanssa tehtiin myös hyppysuoraa. Huomaa, ettei sillä ole vielä vahvaa estehakuisuutta tai itsenäisyyttä, sillä kun vietiin lelu neljän hypyn päähän ja laskin Pikan juoksemaan, se saattoi kaartaa toisen tai kolmannen hypyn ohi ja kirmata suoraan lelulle. Esteiden suorittaminen oli varmempaa, jos minä juoksin myös kohti lelua. Tehtiin myös lyhyehköä "rataa" jossa hyppysuoran jälkeen piti löytää U-putki pimeästä putkikulmasta ja putken jälkeen osata kääntyä minua kohden. Alun hyppysuora sujui ongelmitta, jos muistin antaa Pikalle "kontaktin" itseeni kääntämällä posken Pikaa kohden. Jos juoksin katse suoraan eteen suunnattuna, Pika saattoi lähteä taviottelemaan jalkojani ja siirtyi pois hyppysuoralta.

Tämä on sitä agilityä, jota en enää oikein muista tai osaa. En enää muista, millaista on auttaa koiraa enkä arvaa ennalta, mikä treenissä tulee olemaan se vaikea juttu. Enkä takuuvarmasti muista, että Nokin kanssa olisi ikinä treenattu juttuja, joissa posken asennolla on jotain merkitystä. ;) Pikan kanssa tehdään tavallaan paljon haastavampia juttuja kuin mitä Nokin kanssa alkeisopetuksessa tehtiin. Nokin kanssa siis tehtiin juttuja, jotka silloin olivat vaikeita minulle - mutta eivät ehkä niinkään Nokille. Nyt tehdään juttuja, jotka ovat minulle muuttuneet liki itsestäänselvyyksiksi, joten on vaikea muistaa, että asiat ovat Pikalle vaiketa kokemuksen puuttumisen vuoksi.

Mutta ajan kanssa, ajan kanssa.. :)

Lopuksi Nokin hyppäämistä hidastettuna. Ihan hemmetin kaukaa tuollainen maksikoira hypylle ponnistaa, ei sitä usein tule edes ajateltua. Kyse on jotakuinkin kolmesta metristä ennen varsinaista hyppyrimaa.

Ei kommentteja: