Voi pyhä jysäys, mitkä treenit Niinulassa tänään. Ei pidä sortua kuitenkaan liiotteluun, koska olisi voinut mennä huonomminkin, sillä kaksi ensimmäistä valssia meni oikeastaan ihan nappiin. Harmi vain, rata ei ollut kolmen esteen pituinen vaan jatkui niiden kahden valssin jälkeen aika hiton monta estettä eteenpäin. Paitsi ei meidän osalta. Kahden valssin jälkeen Pika kyllä sukelsi ihan oikein ja vauhdilla putkeen, mutta sen jälkeen olisi pitänyt kääntyä ilman kaarrattamista puomille. Ei todellakaan kääntynyt. Pika katsoi vain eteensä putken jälkeen, hyppäsi hypyn ja painui seuraavana edessä olleeseen putkeen. Sain ihan rauhassa jäädä huutelemaan PIKA!! PIKA!! TÄSSÄ!! kun herra itsenäinen pisteli sinne, minne kuono näytti. Kerta toisensa perään. Uudestaan ja uudestaan. Lopulta Niinu seisoi hypyn edessä, ettei Pika pääsisi sinne ja minä pudotin palkkalelua linjalle, johon olisin Pikaa putkesta halunnut.
Seuraava ongelma oli, että kun sain Pikan lopulta putkesta edes jotakuinkin sille linjalle, johon sen halusin, se tuijotti vain minua sen näköisenä, että "MOI MÄ OON LEHMÄ JA SÄ OOT UUSI AIDANTOLPPA!" eikä to-del-la-kaan edes harkinnut katsovansa, että joo kato siinä on puomi menenpä sinne.
Lopulta luovuttiin putkesta ja tehtiin pelkkää puomille lähestymistä, joka sekin meni piiii-iitkästä aikaa typerällä hitaalla ravilla. (Vauhti kyllä onneksi kasvoi jotakuinkin normaaliksi muutaman toiston myötä.) Puomin jälkeen saatiin kolme suoraan eteenpäin mentyä hyppyä tehtyä aika ongelmitta (!!!!) ja sen jälkeen olinkin aivan auttamattoman pihalla oman rytmini kanssa, joten Pika suhahti jälleen väärään putkeen. Moi vaan!
Ja sitten hetkeä myöhemmin Pika ei enää kyennyt muistamaan, miten kepit tehdään. Se vaan karjui ja töpsytteli keppien sekaan ihan mihin sattuu väliin ja lopulta hyppäsi jonkun random-hypyn jostain, kun ei vaan kyennyt enää keskittymään jotakuinkin mihinkään.
Tarkoitus oli, että jaan Pikan treeniajan kahteen osaan, koska sen keskittyminen herpaantuu treenien loppua kohden, jos tehdään pitkä pätkä, eikä vauhtikaan pysy samana. Tästä syystä en siis haluaisi viedä Pikaa toistuvasti siihen pisteeseen, että se vain karjuu ja puree tai vain karjuu tai läähättää ja karjuu. Mutta harmi kyllä Niinu unohti, että haluan jakaa ajan, joten kun lopulta se palautui mieleen, oli enää aivan turhaa ryhtyä jakamaan treeniaikaa osiin, kun jäljellä oli niin vähän aikaa. En itse tajunnut seurata kellosta minuuttien kulumista, mutta ensi kerralla tarvitsee katsoa, että ihan oikeasti jaetaan aika. Ei ole mitään järkeä ajaa Pikaa tuollaiseen mielentilaan, jossa mikään ei enää mene läpi.
No mutta. Saatiin kehu niistä kahdesta ekasta valssista ja siitä, miten hyvin Pika kokoaa itsensä ponnistukseen valssin yhteydessä. Niin kuin se oikeasti tekeekin. Se on kokoamisessa tosi taitava. :) ..mutta muilta osin tänään saatiin kyllä esiteltyä treeneissä aika hirmuisen laaja kirjo asioita, joita ei osata tai joissa ollaan muuten vaan suhteellisen kammottavan surkeita.
Huoh. Ehkä me jossain vaiheessa osataan edes murto-osa näistä tänään mokatuista jutuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti