lauantai 2. elokuuta 2014

kumpi ja kampi, osa2

Muutamia päiviä sitten Kolalla kuiva ruuti jälleen iski kipinää Pikan kanssa. Minäkin lopulta ärsyynnyin, kun Kola kiristi ilmapiiriä tarpeeksi synkillä katseilla. Pika tuijotteli Kolaa pitkin päivää epävarmana ja Kola ärsyyntyi ja minä ärsyynnyin. Ukkospilven muodostumista ei voinut olla huomaamatta.

Jossakin kohdassa päivää Kola ärähti Pikalle ja lähti paineistamaan nurkkaan, mutta tilanne pysähtyi sillä kertaa, kun kutsuin Kolan pois. Pika ei mitä ilmeisimmin ollut ottanut Kolan ärsyyntymistä kuitenkaan ihan tosissaan, koska hetkeä myöhemmin tehtiin lähtöä ulos ja Pika meni Kolan naaman eteen häsläämään. Silloin riitti Kolalle. Se ärähti ja syöksähti päin Pikaa. Pika kiljaisi ja väisti - eikä murissut. Nokikin oli menossa myllytykseen Kolan henkiseksi tueksi, mutta Kola totesi Nokille ilmeisen selkeäsanaisesti - joskin äänettömästi - että "Sinua ei kaivata tähän sekaantumaan." Noki luikahti korvat ja häntä luimussa eteiseen istumaan. Kola tikkuhäntäili vielä hetken ja lopulta Pika pääsi liukenemaan paikalta.

..ja sen jälkeen täällä onkin ollut ihan eri ilmapiiri. Kola on rento. Pika on rento ja väistää Kolaa, jos siltä näyttää.

Ärähdystä seuraavana päivänä huomasin, että Pikan kuonossa on juuri ja juuri silmin havaittava naarmu, eli Kola ihan tosissaan tällä kertaa raapaisi Pikaa hampaallaan. Ilmiselvästi tämä taisto meni Kolalle ihan 100-0. Tulee väistämättä mieleen, että ehkä Pikan kiljahtaen tehty väistöliike oli vihdoin sitä, mitä Kola alaisiltaan edellyttää. Ja Kolan ärähdys yhdistettynä hampaalla naarumuttamiseen oli ehkä vihdoin sitä, mitä Pika edellyttää tajutakseen paikkansa tässä yhteisössä. Nähtäväksi jää, oliko se erä- ja ottelupallo.

Ei kommentteja: