sunnuntai 17. elokuuta 2014

juoksuA:ta ja pentupaineja

Käytiin eilen tekemässä juoksuA-treeniä Pikan kanssa  ja sen lisäksi Pokemon-poika pääsi moikkaamaan kymmenviikkoista appenzeller-Pirkkoa.

JuoksuA-projektissa vuorossa on kääntymisen harjoittelu. Tehtiin toista kertaa ikinä A:ta niin, että välillä suorituksen jälkeen käännyttiin ja välillä mentiin suoraan. Kun Pikan kanssa on yhdessä viety apupalkkaajalle pallo, niin Pika kyllä kääntyy ihan kivasti A:lta sivuun. Mutta annas olla, kun etupalkka jätettiin viemättä.. :D Ekalla suorituksella ei ajatustakaan siihen suuntaan, että kääntyisi. Sain kuitenkin Pikan lopulta kääntymään suhteellisen kivasti, kun A:n aikana sanoin huomiokäskynä PIKA! :) Hyvin tuli huomiokäskystä huolimatta alas asti. Muutamalla suorituksella Pika teki joitakin outouksia, esim. tuli selkä lievästi kaarella huipun yli, kun vauhtia oli ihan liikaa ja kertaalleen käännöksen yhteydessä otti ylimääräisen askelluksen alastulolla. Muuten meno näytti oikeinkin kivalta. Videolle tallentuneet suoritukset ovat kaikki tasapainoisen näköisiä neljän tassun osumia. :)


Treenin jälkeen Pika ja Pirkko pääsivät tutustumaan toisiinsa kentän vieressä olevalla nurmikolla. Pirkko on oikea puskutraktori ja lehmäpaimen. Se tarttui Pikan takajalkoihin, karjui, pomppi, sinkoutui, karjui, roikkui poskessa ja karjui lisää. Pika oli lievästi äimistynyt tehotytön toiminnasta. Pika olisi ehkä halunnut vähän vikitellä ja pokailla Pirkkoa, mutta ei siihen oikein jäänyt aikaa tai mahdollisuutta, kun Pirkko oli niin liukas liikkeissään ja rouski sieltä täältä ja tuolta Pikaa. Veikkailtiin Sonjan kanssa, että Pirkko taisi pitää Pikaa kiharakarvaisena kääpiölehmänä. ;) :D Lehmänhermoisuuden multihuipentuma Pikan hermo kiristyi vain kerran, kun Pirkko mitä ilmeisimmin rouskautti takajalasta ihan huolella. Pika sanoi "HAU!" ja näytti muutaman sekunnin ajan hieman synkältä. Edelleen jaksaa naurattaa, miten pentumaisesti ja kiltisti tuo suhtautuu koiranaperoihin. Vähän myöhemmin pentutreffeille saapui myös ranskanbulldoggi Jalmari, jonka röhisevä hengitys oli ensihetket Pikasta vähän outo juttu, mutta kun röhkiminen ei mitä ilmeisimmin ollut vihaista, niin Pika lopetti ihmettelyn ja osallistui Pirkon ja Jalmarin pentupainiin kannustushuudoilla. ;)





ps. Mun koirista yksikään ei ikinä koskaan milloinkaan ole harrastanut sitä labradorinnoutajatyyppistä kuralätäköissä makailua - paitsi tänään Tiitiäinen päätti harrastaa. Ilmeisesti oli ihan liian kuuma ja jano, kun oli koko himputin lenkin ajan kantanut pientä vinkulehmää varovaisesti vinguttamatta suussaan. Niinpä Noki päätti juuri ennen autoa, että nyt on tauon paikka ja läsähti keskelle lätäkköä makaamaan. Kivat sulle, Tiitiäinen.
(Kuvassa ei näy, mutta tuo pieni vinkulehmä pääsi myös kylpyyn. Se kelluskeli onnellisen näköisenä autuas hymy kasvoillaan lätäkössä sen aikaa, kun Tiitiäinen nautti keitaan antimista. Am-muu.)

Ei kommentteja: