Tänään käytiin Nokin kanssa testaamassa yhteistyötaitoja seuran omissa kisoissa Kivikossa kolmen startin verran.
Ekana vuorossa oli hyppäri, jonka etenemä oli jossain 3,7 m/s:n tietämissä. Se olisi ollut mahdollista ehkä juuri ja juuri saavuttaa, mutta ikävä kyllä muistin ohjaussäännöt ihan pieleen ja käytin pakkovalssia kohdassa, jossa sitä ei yksinkertaisesti voi käyttää. Noki toimi, kuten pakkovalssissa kiltin ja kuuliaisen koiran kuuluukin toimia, joten otettiin kielto seuraavalta hypyltä. Kiltti Noki, kun noudatti ohjausta. Tyhmä minä, kun ohjasin väärin. Nauratti, ärsytti, suututti ja nauratti lisää, kun tultiin maaliin. (Siinä kohtaa en vielä tajunnut, miksi otettiin kielto.) "Voi vitun vitonen" -lausahduksen saattelemana mentiin hakemaan Nokin palkkapalloa. :D Vitosen lisäksi kerättiin noin 1,5 sekuntia yliaikaa.
Ekan radan onnistumiseksi on luettava se, että osasin pitää Nokia hallinnassa juuri sopivan hetken ennen takakulman valkoista U-putkea. Sain Nokin kunnolla haltuun, mutta Noki ei ehtinyt tehdä ylimääräisiä kaarroksia ennen kuin vapautin sen ohjauksesta putken oikeaan päähän. :) Myös radan viimeisten viiden hypyn ohjaus kaikkine valsseineen tuntui omissa jaloissa hyvälle. Ehkä ekaa kertaa ikinä en tuntenut itseäni noin monen valssin keskellä lainkaan kömpelöksi vaan homma eteni jotenkin soljuvasti. Niistossakin maltoin odottaa, että Noki tulee ohjaukseen "kiinni".
Tokana oli agilityrata, joka tutustumisessa vaikutti varsin mukavalta. Ja se olikin oikein mukava aina siihen asti, kun tajusin ohjanneeni Nokin kaukana sivusuunnassa olleelle puomille, vaikka tarkoitus oli mennä lähellä olleille kepeille. Sen jälkeen oma pakettini levisi kuin Jokisen eväät ja ohjailin niin löperösti ja huitoen, että Noki pudotteli riman jos toisenkin. Ei sitten käynyt mielessäkään, että Noki voisi hakea puomin keppien sijaan. Ohjasin liian korkealla kädellä ja Noki teki jälleen ihan niin kuin ohjasin. Tietenkin. Noki haki puomilla törttöilemisen jälkeen yllättävän hienosti kepit, vaikka minä olin keppien toisella puolella ja Noki tuli kepeille puomilta täysin avokulmasta. Jotain hyvää tässäkin törttöilyssä, siis. Toiseksi viimeisen hypyn vastakäännös oli täysin hetken tuote enkä ollut sitä siihen siis lainkaan suunnitellut. Päätin kuitenkin kokeilla ihan huvikseni, kun tiesin radan olevan hylly. Vastakäännös toimi tosi hienosti ja Noki kääntyi mainiosti viimeistä hyppyä kohti.
Kolmas rata oli jälleen mukava agilityrata. Ainoa haastavalta tuntuva kohta olivat takareunassa olleet välistävedot. Ei olla välistävetoja treenattu kai ikuisuuksiin, joten ei ollut itsellä oikein selkeää käsitystä, miten Noki reagoi kolmen hypyn välistävetosarjaan. Aika kalastelua se sitten olikin - ja hyppyjen väli jotenkin todella lyhyt. Niistä kuitenkin selvittiin, kiitos Nokin kuuliaisuuden.
Videolla näkyy radasta vain viimeiset kaksikolmasosaa, mutta siitä onneksi näkee muutaman mukavan onnistumisen. Noki kääntyy keppien jälkeen ihan hitsin hienosti seuraavalle hypylle. Ylimääräisiä senttejä ei hypyn juoksulinjassa varmasti ole ainoaakaan, vaan hypylle lähestyminen ja käännös sen jälkeen ovat tosi mahtavat. Samoin tiiviillä käännöksellä sujuu hyppy juuri ennen A:ta.
Tämä päivä osoitti taas, miten mukavaa Nokin kanssa kisaaminen on. Luotan siihen kuin peruskallioon ja luottamus tekee hommasta todella vaivatonta. Minun ei tarvitse suoda ajatustakaan Nokin tekemisille radalla, vaan voi keskittyä täysin siihen, mitä itse teen. Noki hoitaa oman osansa kyllä. Tämä päivä vahvisti sitä ajatusta, että pystymme kyllä keräämään kolmosissa nollia. Vitosten tavoittaminen on jo melkein liiankin tuttua ja koska luotan ja uskon siihen, että minä pystyn oppimaan vielä paljon lisää, kehittymään ja kasvamaan ohjaajana, pystymme varmasti tulevaisuudessa lisäämään nollien määrää taitojeni kehittymisen myötä.
Nokille ei tunnu mikään olevan mahdotonta. Se pystyy ihan mihin vain, jos minä osaan ohjata. :) Tasaisen varma, luotettava, kuuliainen, kiihkeä ja innokas Noki! :)
(Hain Nokin kisojen päättymisen jälkeen odottelupaikalta ja ajatus oli lähteä kotiin pitkän kisapäivän jälkeen. Noki tulkitsi tilanteen omalla tavallaan: se karjui, huusi, pomppi ja kiskoi kohti rataa. Se olisi halunnut jatkaa vielä kisaamista. Mussukka. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti