(Tai no, kaksi sanaahan siinä on.)
(: Aivan mahtava fiilis. :) Siis aivan mahtava. Mahtava.
Ensinnäkin: aurinko paistaa, räystäiltä kuuluu tiptip ja linnut laulaa. Jo pelkästään se riittää pelastamaan paskemmankin viikonlopun.
Mutta vielä paljon paremman viikonlopusta tekee hyvä seura ja että saa tehdä sitä, mitä rakastaa. :) Ja siihen päälle kun lisätään vielä tyrmäävän hyvä kouluttaja, niin siinä se on.
Kuinka voikaan yksi kouluttaja kyetä niin vähillä sanoilla perustelemaan ja kuvailemaan ja neuvomaan ja tekemään ymmärrettäväksi? "Mee tohon, mihin koira laskeutuu.. ja... noin.. Noni. Sä katot mua, kun mä oon täällä mistä sä ohjasit Nokia. Huomaatko. Kun mä seison täällä, katsot luontaisesti tänne, vaikka sun pitäisi katsoa tota seuraavaa estettä." Niinpä niin.
Ei ollut kerta eikä kaksi, kun Janita sai minut toimimaan ihan samalla tavoin väärin kuin Noki oli juuri toiminut. :O Se oli jopa aika hämmästyttävää, vähän kuin tekisi taikatempun. Siis saa minut tekemään virheen "koirana" ollessani, vaikka oikeasti tiedän, mihin haluaisin koiran katsovan siinä hypyltä laskeuduttaessa. Enkö olisi vain voinut katsoa sinne kohti seuraavaa hyppyä, vaikka Janita seisoikin väärässä kohtaa? Olisin. Mutta enpä katsonut. Ja se perustelee sijoittumisen, ohjausvalinnan ja ajoituksen paremmin kuin mikään muu. Jos minä kerran ajattelevana yksilönä katson väärään suuntaan, niin miten halvatussa koira voisi katsoa oikeaan suuntaan samassa tilanteessa? Wau. Tulee mieleen se joku Prisma-dokkari tai vastaava, missä gorilloja seikkaili kuvaruudussa, mutta koska ihmisen keskittyminen ohjattiin muualle, ei katsoja huomannut tilanteeseen täysin sopimattomia gorilloja lainkaan.
Ja tämä oli vain yksi osa mahtavaa oppimistäyteistä viikonloppua.
Noki sai kehuja siitä, että sen esteosaaminen on erinomaista. :) Minä sain palautetta ohjaajana siitä, että ajatukseni ovat rauhallisia ja ne näkyvät ohjauksessa niin, etten häslää. Ja kyllä siitä tuli erittäin hyvä mieli, kun viikonlopun kurssin päätteeksi Janita sanoi, että meillä varmaankin on korkea nollaprosentti. Huh, mikä kommentti. Nollaprosentti ei siis oikeasti todellakaan ole korkea, mutta kyllähän se itsetuntoa kohottaa ja lisää uskoa siihen, että jotain meidän yhteistyössämme on kohdillaan, jos se kerran näyttää siltä, että pystytään tekemään nollia.
Omasta näkökulmastani viikonlopun ehdottomia herkkuhetkiä olivat onnistunut sylkkäri, kolme peräkkäin tehtyä onnistunutta persjättöä ja "katso koiraasi jo ennen kuin se tulee putkesta ulos" -kommentin sisäistäminen jo ennen omaa suoritusvuoroa ja ohjeen siirtäminen käytäntöön heti ensimmäisellä suorituksella (ja Pikan itsestään irronnut alakulmuri;). Lisäksi tuntuu, että ymmärsin jotain olennaista puolivalssista: sen pitää olla valmis jo, kun koira on ilmassa, muuten se on vain jarruttava kalastelu. Onnistumisien listalle pääsee myös se, että koen vihdoinkin ymmärtäväni ja osaavani toteuttaa sylivekin.
Ehdottomien "tämä ei vaan vielä suju" -asioiden listalla kiikkuu - yllätys, yllätys - valssi. Ehdin valssikohdassa ajatella, että "nyt en mene takaperin", mutta sitten en vain mitenkään pysty välttämään takaperin otettuja askelia. En millään. Lopulta Janita tuli tönäisemään minua selästä, koska en muuten vain kyennyt. Siinä kohtaa sitten lopulta pystyin liikkumaan edes sen verran vähän takaperin, että Janitan tönäisy jäi lopulta vain kevyeksi tuuppaukseksi. (Ei tarvinnut ihan hartiavoimin ryhtyä runnomaan oikeaan suuntaan, onneksi.)
Lauantain radalla kolmen persjätön tekemisen onnistumiseksi oli juostava lu-jaa. Lauantain viimeisellä radalla jalat hapottivatkin jo niin pahasti, että kun Janita karjui radan reunalta, että "NYT J U O K S E L U J A A ! ! ! ", niin suustani putkahti lievän sarkastinen (ja todella hengästynyt kylkipistoinen) "ai LUJAA?!!!!" -kommentti. Jalat olivat niin painavat, että ei vaan enää irronnut lujaa juoksemista. :D
Sunnuntainakin sain juosta niin paljon, että kyllä se ihan hikiurheilusta meni - sanoi kuka muu mitä tahansa.
Videoita toimitan tähän jatkoksi, kunhan olen ne ensin itse katsonut läpi ja poiminut informatiivisimmat koosteeksi. :)
Aivan mielettömän mainio koulutus ja aivan todella taitava kouluttaja. :)
---------
..tässä videoita katsellessa ja koostetta editoidessa naurattaa kerta toisensa jälkeen Janitan kimeän turhautunut "ÄLÄ KATSO KOIRAAAAA!" -kommentti. :D Hitto kerrankin katson liikaa koiraa. En tiennyt senkin olevan mahdollista. :D
Sunnuntain treeni:
Videolla oli niin monta juttua, jotka haluan jälkikäteenkin muistaa, että eipä tullut tehtyä karsintaa. Tässä siis aasta ööhön meidän koko treeni mitään karsimatta.
Lauantain treeneissä putken layerointi oli Nokille käytännössä mahdoton tehtävä. Sen osalta karsin videoita pois, koska ei ole kovin mielenkiintoista katsoa, miten menee kerta toisensa jälkeen samalla tavalla väärin. :D Noki ei vaan ymmärrä, että sen pitäisi edetä, vaikka se ei näe minun jalkojeni liikettä. Harjoiteltavaksi menee, siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti