sunnuntai 17. helmikuuta 2013

tukkakeiju kylässä

Kola pääsi tänään turkistaan. Ja kylläpä se ehtikin jo pitkäksi - niin pitkäksi, ettei se koskaan aiemmin ole niin pitkä ollutkaan. Viimeksi Oster nimittäin surisi Kolan tukassa viime heinä-elokuun vaihteessa eli yli puoli vuotta sitten. Uh. Kolan turkki on sikäli oikein mainio, ettei se takkuuntunut kuin vasta ihan tässä tammikuun aikana ja silloinkin vain vatsasta ja rintakehästä. Märkä, kuiva, märkä, kuiva, hankaus, märkä -käsittely sai rintakehän ja vatsan pehmeän turkin huopumaan oikeaksi tumpuksi. Mutta muualta turkki oli näteillä rastoilla ja auki ihoon asti ilman minkäänlaista erityiskohtelua tai -hoitamista.

Nyt Kola on Keesi Kainulainen. :) Seuraavan kerran Osteri surisee Nokin turkin kanssa ehkä joskus maaliskuussa. Pika saanee pitää turkkinsa huhtikuun loppuun asti, kun on ilmeisesti menossa kauneuskilpailuihin. Onhan Pika  nätti kuin nappi (jopa niin nätti, että ihan tuntemattomat ovat useaan kertaan lenkillä pysähtyneet ihailemaan Pikan ulkonäköä), mutta.. No. En kerta kaikkiaan pidä näyttelyistä ja niihin liittyvistä ilmiöistä, mutta onhan tuo näyttelytettävä, jos edes ajatuksen tasolla meinaa sen kanssa tavoitella agilityvalion arvonimeä. ;)

Ei kommentteja: