Käytiin tänään aamupäivällä Maijun ja Indin kanssa treenailemassa. Sää oli kuitenkin sen verran kuuma, että pennuilla meni aika nopeasti ylikuumentumisen puolelle ja olivat rassukat ihan läkähdyksissään.
Illan viilennyttyä tuuppasin piskit takakonttiin ja ajoin takaisin Ojankoon. Oli tarkoitus treenata vain Kolan kanssa käännöksiä ja mustavalkoiset tulivat vain lenkkiseuraksi. ...tai niinhän minä luulin. Jossain kohtaa Kolan kanssa kääntyillessä käännyin katsomaan verkkoaidan takana kulkevaan koiraan. Mitä hittoa, Sanna ja Tigi on treenaamassa Ojangossa?! Yöllä?! Tuijottelin pitkältä tuntuneen tovin mustavalkoista irti juoksentelevaa koiraa, kunnes vähä vähältä totuus valkeni: Pika oli ottanut hatkat auton takakontista ja yritti päästä treenaamaan. :D Tietysti noin sitkeästä päättäväisyydestä pitää palkita, joten Pikakin pääsi tekemään parin minuutin treenin. ;)
Kolan kääntyilyt tuottavat tulosta. Alan vähitellen saada kroppaani valssin oikean ajoituksen. Saan Kolan kääntymään jo ihan mukavasti - ei se yhtä notkea ole kuin Noki, se nyt vain on fakta, mutta jäykkyyteensä verraten se kääntyy oikein mainiosti. Valssissa MIKÄÄN ei saa tukea kauas ponnistamista, koska Kola ottaa kaiken ilon irti siitä, jos joku vähäinenkin liike antaa luvan ponnistaa niin pitkälle kuin ikinä pääsee.
Pika teki putkien ja hyppyjen hässäkkää, jossa se lueskeli ensimmäisellä (videolle päätymättömällä) suorituskerralla rataa paremmin kuin minä. :D Unohdin, mihin olinkaan Pikaa viemässä, joten Pika luki itse hypyn, joka oli minusta sivusuunnassa todella paljon kauempana kuin mitä olisin ilman unohtamista pistänyt Pikan irtoamaan sivulleni. Mutta sinne se irtosi. Ensin Pika meinasi ihan hetken tulla hypystä ohi, mutta päätti sitten kuitenkin hypätä, koska ympärillä ei ollut muitakaan esteitä suoritettavaksi. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti