Noki alkaa totta totisesti olla taas oma itsensä. Aamupalaa ennen se hyöri kahdeksikkoa jaloissa eikä jäänyt epäselväksi, mikä aika päivästä on: AAMUPALA-AIKA! Harmillista, että kupillinen ruokaa on vain kupillinen ruokaa, sillä Noki olisi ehdottomasti halunnut viettää aamupalaa pitkän kaavan mukaan.
Nokin sisäinen ruokakello käy melkoisilla ylikierroksilla, sillä kolmelta iltapäivällä alkoi ensimmäinen "TILAISIN YHDEN ILTAPALAN, KIIIITOS!" -hyörintä. Noki nuoleskeli käsiä ja polvia ja pyöri kahdeksikkoa erittäin hengästyneenä. Yritin sille sanoa, että "kello on KOL-ME, sun ruoka-aikasi ei todellakaan ole vielä", mutta eipä tuo kuunnellut. Kuskasin Nokin pihalle huohottamaan. Nopean ulkoilun jälkeen Noki jaksoikin levätä puoli tuntia, kunnes ruokaherätyskello herätti jälleen. Onnesta huohottava ja kahdeksikkoa jaloissa kiemurteleva nuolemislaite olisi varmaan osoitellut etusormellaan vuorotellen rannekelloaan ja ruokakaappia, jos olisi etusormi tai rannekello.
Ja tietysti se saa innostettua etenkin perheen pienimmän hyörimään ja huohottamaan. Kolakin yrittää päästä tunnelmaan, mutta se ei taida oikein ymmärtää, että miksi keskellä päivää hyöritään ja pyöritään.
Onhan se onni, että toisella on taas ruokahalu tullut takaisin - mutta jospa Nokin ruokaherätyskello palaisi normaaliin päiväjärjestykseen lähiaikoina..
(ps. Timo Rannikko kouluttaa meitä talvella jotakuinkin joka toinen viikko. Ou jes, rupesikin olemaan vähän jännää, että mistä mä löydän toisen viikkokoulutuksen laumalleni! 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti