torstai 4. heinäkuuta 2013

polttelee, polttelee

Tiitäinen on edelleen sairauslomalla vatsansa takia, joten tämän päivän Porskin kisat siirtyivät Kolan vastuualueelle. Tuomarina oli slovakialainen Tomáš Glabazňa. Ja voi että meinasi lirahtaa jännäpissa housuun, kun paria tuntia ennen kisoja rupesin kaivamaan kyseisen tuomarin ratapiirroksia netistä.

Täältä niitä löytyi yllinkyllin ja totesin, että ei pyhä lehmä, nehän ovat käytännössä mahdottomia suorittaa. Tai ainakin mahdottomia suorittaa Kolan kanssa. :D Suoria putkia. Lyhyitä suoria putkia. Puomin ali meneviä putkia. A:n ali meneviä putkia. Putkesta putkeen vientejä ja sen jälkeen joku ohjausta vaativa este. Voi morrrrrjens.

No, tässä tämän illan radat:

















Eka rata osoittautui lopulta oikein hauskaksi rallatteluksi. Ikävä kyllä Kola tuli täysin minut yllättäen ekasta hypystä ali, joten otettiin hylly heti siitä. Lisäksi puomille viennissä se luki putken ja meni sinne vaikka väkisin - vaikka yritin peittää putken suun kaikilla mahdollisilla keinoilla. Noita kahta hässäkkää lukuunottamatta rata oli todella hyvä ja etenkin pituudelle irtoaminen oli jälleen Kolan ehdonta huippuosaamista. Se pinkoi pituudelle kuin hullu eikä jäänyt peräänsä katselemaan, että tulenko minä vai en. :D

Toka rata oli suht kaaosta heti kepeiltä alkaen. Kola ei tietenkään osaa keppejä edelleenkään kovinkaan hyvin, joten olisi pitänyt samaan aikaan estää Kolaa lukemasta A:ta ohi mennessään ja toisaalta näyttää kepit. Epäonnistuin tässä tehtävässä, joten Kola pompahti A:lle. Kepit osoittivat ratapiirroksesta poiketen enemmän putkelle 11, joten Kolalle oli vastustamaton kiusaus jättää kepit kesken ja karata hiukkaskiihdytinputkeen. Toisella yrityksellä Kola sentään malttoi tehdä kaikki kepit, kun painostin kropallani pysymään tehtävässään.. :D Lisäksi kaikessa hässäkässä unohdin esteellä 11 radan, joten olin autuaan myöhässä jatkon kannalta. Ja ettei paketista jäisi olennainen osa katastrofia puuttumaan, olin opetellut radan lopun väärin. :D En huomannut hyppyä 18 ollenkaan, mutta eipä haitannut, kun Kola sai tykittää kuin vähäjärkinen pussin jälkeen kohti putkea 19.

..ja mikä tässä bloggauksen otsikon mukaan polttelee, polttelee?

No se, että haluaisin jo päästä Nokin kanssa kisaamaan! Voi kurjuus, todellakin. Kolan kanssa tekemisessä on aina jännitystä ja minun on toimittava Kolan asettamien rajojen sisällä. Ja niin hauskaa kuin Kolan kanssa kisaaminen onkin, kaipaan aivan hurjasti sitä, että saan antaa koiralle vastuun esteiden oikeaoppisesta suorittamisesta ja keskittyä itse ohjaamiseen. Koiran heikkouksien "peittäminen" on opettavaista ja pistää miettimään rataa erilaisesta näkökulmasta. Mutta totta totisesti kaipaan myös sitä, että saan rauhassa haastaa omaa itseäni ohjaamisen osalta ilman esteosaamattomuuden rajoitteita.

(Joo, minun syyni se on, ettei Kola osaa esteitä, tiedän sen ja myönnän mielihyvin. Motivaationi ei vain taida riittää siihen, että alkaisin opettaa 6,5 vuotiasta koiraa nollasta tai ainakin hyvin lähelle nollasta niin kauhean monien asioiden osalta. Kola osaa kuitenkin tehdä aksaa minun mielestäni ihan itselleen turvallisella tavalla, joten sen suhteen ei ole pakkoa palata alkeisopetukseen aksauran loppupuolella olevan koiran kanssa.)

Ei kommentteja: