Tänään puomin 2o2o-paikalta sai superherkkuna ylikypsää kinkkua ja A:lla testasin vähän oman sijoittumisen merkitystä Pikan suoritukseen. Ekalla kierroksella Pika pysähtyi tosi nätisti puomin alastulolle oikeaan paikkaan, sai kinkkua ja sitten jatkettiin matkaa kohti A:ta. Olinkin ihan hyvissä asemissa ohjaamassa A:n jälkeen olleelle putkelle, kun lähdin rohkeasti ennen A:ta olleelta putkelta Pikaa odottelematta.
On tullut harjoiteltua vedättämistä niin paljon tässä viime viikkoina, että seuraavalla kierroksella ajattelin päästää Pikaa ihan kevyesti edelle. Tarkoitus oli nähdä, että meneekö se samoilla laukoilla ja hyvällä vauhdilla, vaikka lähestytään A:ta niin, että minä olen ihan hiuksenhienosti takana. Tehtiin taas hyvä puomi ja sen aikana huomasin, että takareisi oli kevyen revähtänyt. Yksi reisi sinne tänne, ei haittaa, joten jatkettiin kohti A:ta. Ajatuksena oli, että olen vain ihan vähän Pikan takana, kun mennään A:lle. Joopa joo. Aika vääristynyt käsitys mulla on joko omasta juoksunopeudestani tai Pikan etenemisestä, koska jäin kuin nalli kalliolle, kun Pika sinkoutui kohti A:ta ja sen yli ja seuraavana olleeseen putkeen. Jos olisi pitänyt saada Pika johonkin muualle kuin sinne edessä olleeseen putkeen, niin olisin ollut aivan tautisen myöhässä. Pika ei jäänyt ihmettelemään tai odottelemaan, vaan teki sen, mihin sitä on nyt opetettu oikein urakalla: eteenpäin sano mummo lumessa!
..ja koska yksi revähtänyt takareisi sinne tänne, niin otettiin vielä yksi kierros. "Mä teen nyt ton A:n jälkeen persjätön." (Kallistun vähitellen kohti sitä vaihtoehtoa, että käsitys omasta juoksunopeudestani on totaalisen vääristynyt.) Taas hyvä puomi, ja sitten käskytystä kohti ennen A:ta olleeseen putkea ja sitten se kiihdytys, josta jää näkyviin vain savuvanat, kun neiti Kainulainen sinkoaa tekemään persjättöä kuin tuulispää revähtäneellä jalallaan. ..tai sitten ei. Olin ehkä juuri ja juuri A:n ylösmenon kohdalla, kun Pika sinkoutui A:n yli, ali ja putkeen. Se siitä persjätöstä.
Se käsitys tässä sentään vahvistui tänään, että Pika ei minun juoksuani siihen A:lle kaipaa. Se menee eikä meinaa. Jossain vaiheessa täytynee vilauttaa sille myös sitä mahdollisuutta, että edessä olevaa estettä ei ihan joka kerta välttämättä suoritetakaan.
Lopuksi tehtiin vielä keppejä niin, että seisoin itse paikallani (koska yksi revähtänyt jalka sinne tänne ei enää tuntunut siltä, että se on vain yksi revähtänyt jalka sinne tänne, vaan sattui ihan huolella takareiteen.. :D), kutsuin Pikan kepeille ja kävellä lönkytin keppien suuntaisesti useiden metrien sivuttaisetäisyydellä. Hyvin nakutti kepit alusta loppuun jokaisella suorituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti