Papu, vol2

Kuvaaja: Miika Kainulainen

Tänään Papu pääsi kokeilemaan kaikenlaista uutta. Aamulla se pääsi MiikaMiskalaan hoitoon, kun minä ja Pika suunnattiin kisaamaan. (Pikan tuloksilla ei juhlittu, mutta oli hirveän hauskaa ja mikä parasta: puomi on saanut tosi paljon vauhtia viime kuukausina! Jipii. :) Miika kuskasi kisojen lopuksi Papun Ojankoon ja käytiin lyhyesti nuuskimassa hallin tunnelmaa. Oli vähän jännää, mutta ei liian. Suunnattiin kotiin vetämään välikuolemat päiväunien muodossa ja Papu sammuikin kuin saunalyhty. Sen jälkeen koko lauma autoon ja takaisin Ojankoon makseihin Nokin kanssa kisaamaan. Sielläkään ei tuloksilla juhlittu, kun tokavikalla esteellä ryssin valssaamalla aivan mitä-sattuu -suuntaan. :D Tuntui kerrassaan hämmentävältä kääntää katse kohti kenttää valssin jälkeen - ja todeta, että eiiii jumankauta, ei näistä esteistä mikään näytä siltä, että se olisi seuraava este. Eikä ollutkaan. :D

Papu kiersi sylistä syliin seuralaisten joukossa ja välillä käytiin ulkona pissalla. Sitten Pika ja Papu nukkuivat häkissä sikiunessa pitkät pätkät, sitten taas pissittiin ulos ja kierrettiin sylistä syliin. ..ja jatkettiin Pikan kanssa nukkumista.

Oli hurmaavaa huomata, miten reipas tehotyttö pentu onkaan. Hallin äänimaailma jännitti jonkin verran, mutta kun tultiin hallista ulos ja pentu pääsi maahan tallustelemaan, se nosti hännän pystyyn ja näytti elämäänsä kerrassaan tyytyväiseltä. :) Ja kisojen loppupuolella se pääsi ihan toviksi hallin matollekin tallustelemaan. Papu olisi syönyt mielellään vaikka vatsan täyteen hallin kumirouhetta. Pöljä. ;) Mutta eipä jännittänyt äänimaailma enää siinä kohdassa.

Kolan pää meinaa ihan levitä pentuun. :D Ei kuitenkaan onneksi liian fyysisesti, vaan Kola tyytyy pelkkään ääneen. Pentu ei montaa sekuntia Kolan murinaa tai ärähdystä muista, vaan lähtee uudestaan katsomaan, voisiko Kolan häntää saalistaa. Ei voi. Ei kertakaikkiaan vaan voi.

Ensimmäinen yö sujui sikiunessa aamun kellonsoittoon asti. Pissat ja kakat tulevat pääosin ulos ja sisällä kaikki ovat osuneet sanomalehdelle.

Kisapäivän jälkeen Papu on alkanut selvästi kuoriutua omaksi itsekseen. Se teloittaa mattoa ja imuria ja iltavillittelee lelujen kanssa. Kola yrittää pitää kuria tai vaihtoehtoisesti löytää paikan, johon Papu ei änkeä.

Mainio huomio pennusta: se tuo heitetyn lelun omatoimisesti heittäjän luokse.

Tästä tämä arkeen laskeutuminen vähitellen lähtee. :)