Papu oli tänään mukana Ojangon treeneissä. Se pääsi radanrakennuksen aikana toviksi kentälle vilistämään. Kauaa se ei ehtinyt vilistellä itsekseen, kun Iina-koutsi saapui paikalle. Iina kutsui pennun luokseen ja sinne se pinkoi leikkimään pehmosiilillä. :D Häntä pystyssä tepsutteli syliin, tarttui leluun ja alkoi riehua. Treenien aikana draama-Papu kirkui ensin tovin pentukopassa, mutta lopulta päätyi valitsemaan päiväunet. Jäähdyttelylenkillä Papu vispasi häntäänsä Malva-cockerille ja olisi ihan hirveän kovasti halunnut leikkiä Mallun kanssa. Reipas pentu.
Tänään Papu sai jo tulla lenkille lähtiessä eteiseen pantojen pukemista odottamaan, eikä Kola vaivautunut edes murisemaan. Kyllähän se Kola edelleen pennulle urputtaa erinäisissä tilanteissa, mutta se on alkanut sietää Papua lähempänä itseään ilman paineistumista. Pikakin pitää pennulle kuria sisällä, koska Pika on Tärkeä Aikuinen Koira, joka ei alennu naperoiden touhuihin. Noki pitää kuria sohvalla ja on vihdoinkin alkanut nähdä Papun. Ainakin hetkittäin.. Valtaosan ajasta se edelleen leikkii, että Papua ei ole olemassa, mutta enää se ei käännä koko ajan katsetta pois ällötyksestä. :)
Mukavaa, että vaikka Papu on nyt kahtena yönä herännyt kitisemään kello 5, se on tyytynyt käymään sanomalehdellä pissalla, jyrsinyt minuutin verran sormiani - kun olen laskenut käden sängystä sen pedin viereen - ja jatkanut sitten unia kellon soittoon asti. Olisi lievästi rasittavaa, jos pentu bilettäisi pidempään. Onneksi pentu osaa rauhoittua uudelleen herättyäänkin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti