papua pataan?

Kolme päivää siinä meni, että Papun muistista pyyhkiytyi Kolan lakiluento. Ei se vielä ole saanut uutta luentoa, mutta se tilailee sitä ihan todella ahkerasti. :D Luulen, että ihan lähitulevaisuudessa käydään luentosarjan toinen osa. Iltavillit alkavat saavuttaa sellaisia mittasuhteita, että äsken nappasin tenavan syliin vetämään henkeä, kun sen silmissä kiilui täysin villiintynyt palo ja meno oli aivan holtitonta. Sylissä se vielä tovin puhkui ja puhisi ja rääkyi pussipiruhenkisesti - ja tietenkin yritti purra kaikkea lähellä olevaa. Luulen, että Kola suunnitteli tuon hepulin aikana luennon seuraavaa aihetta aika tiiviisti. ;) Tällä hetkellä iltavilli ei ole vielä ollenkaan ohi, vaan Papu kuskaa hengästyneenä tavaroita huoneiston laidasta laitaan ja tassut kiihdyttävät vauhtia epämääräisiin suuntiin. Todennäköisesti sammuminen käy melkoisen lähiakoina.

MINÄ OLEN PAPU JA MINÄ SAAN OLLA TÄSSÄ JOS HALUAN!

Käytiin tänään lenkillä Kivikon niityillä. Siellä tuuli niin kovasti, että Papu alkoi jäätyä. Tungin sen toppatakin sisään ja sinne se lopulta kaivautui melkein hihaan asti. Käytiin sitten ihan suosiolla ostamassa uusi villapaita ja samalla punnitsemassa 8,5 viikkoa vanha pentu. Puntari sanoi 2,4 kiloa, joten se totisesti on pieni ihan niin kuin viikonlopun kisoissa jokainen vastaantulija totesi.

(Papu kerjää verta nenästään haarukalla kaivellen tälläkin hetkellä. Se tunki itsensä 40 cm päähän leijonan murinalta kuulostavaa ääntä pitävästä Kolasta. Röyhkeä lapsi sai tästä kokemuksesta varmaankin lisää röyhkeyttä, koska se vain lätsähti siihen 40 cm:n päähän Kolasta, eikä liikkunut milliäkään mihinkään - ja lopulta Kola antoi periksi ja kävi nukkumaan. :D )

Tänään on treenattu "kahden" lelun leikkiä. Eli ensin leikitään yhdellä lelulla ja kun Papu innostuu ja tarraa leluun, päästän aika pian irti leikin kohteena olevasta lelusta ja vaihdan johonkin toiseen leluun. Tavoitteena on treenata sitä, ettei lelun omiminen kannata, vaan aina on arvokkaampaa pyrkiä leikkimään minun kanssani, koska minulla on aina se paras lelu. Leikki ei kuitenkaan tapahdu kahdella lelulla, vaan käytetään kaikkia mahdollisia leluja, joita lattialla pyörii: vinkupehmoleluja, naruleluja, vinkuvia kumileluja, isoja leluja, pikkuruisia kumilelun riekaleita.. Papu tarraa villiintyessään leluihin sellaisella volyymillä, että pienimpien lelujen kanssa leikittäessä jännittää omien sormien puolesta. :D

Tänään totesin myös, että lähikaupasta saatavat yksittäispakatut lihatikut ovat Papun mielestä taivas maan päällä. Se kulki kuin tokokoira pohkeeni vieressä minua palvovasti tuijottaen, kun tajusi, mitä minulla on taskussani. Aika jees tämä huomio, sillä pennun rohkeus lähiympäristön suhteen on kasvanut päivä päivältä. Ei se missään vaiheessa ole mitään pelännyt, mutta kulkenut paremmin lähellä. Nyt se alkaa uskaltaa irtautua minusta kauemmas, ja se ei tämän tyyppisessä elinympäristössä kuin missä me olemme, ole ollenkaan hyvä juttu, jos haluaa milloinkaan pitää pentua irti. Ihmisiä tulee ja menee koko ajan, eivätkä kaikki todellakaan halua pientä rääpälettä jalkoihinsa pyörimään. Nyt on keino saada Papun huomio nimeä huutamalla todella nopeasti. :)

MINNÄ OLEN PAPU JA MINUA VILLITTÄÄ JOTEN EN EHTISI NYT POSEERATA!