perjantai 11. tammikuuta 2013

pellehermannien sukua

Tiitiäinen osoitti taas sellaista pellehermannineroutta, että oksat pois.

Kola oli ottanut haltuunsa Pikan pikkuruisen pallon, joka aina silloin tällöin kaivetaan jostakin kolosta ja jonka jokainen haluaisi omakseen. Pieni, Sininen reikäpallo! Ihana.

Ja toki se oli niin hirmuisen hirmuisen ihana, että Tiitiäisellä meinasi katketa verisuoni tai kaksi päästä, kun Kola piti suloista reikäpalloa suussaan. Tiitiäinen ketkutti takapuoltaan ja vispasi pentumaisesti häntäänsä. Se kiemurteli Kolan edessä nöyränä - mutta päättäväisenä.  Kolaa ei paljon naurattanut edes siinä vaiheessa, kun nöyristelevä Tiitiäinen lopulta kupsahti kyljelleen Kolan eteen. "PENTU TAHTOO! PENTU TAHTOOTAHTOO!" Ei käy. Kola oli Pienen Sinisen Pallon haltija ja tästä ei keskustella.

Paitsi sitten kyllä keskusteltiin, kun pieni herra Pikachu tassutteli myös tahtomaan oikein todella kovasti. Pikachu tahtoi niin paljon, että se ei vaivautunut käyttämään aivojaan lainkaan. Se marssi Kolan luo ja JUTUM! Hetkessä kaiken itselleen tahtonut Pikachu sinkosi pois karjuvan ja tuulispäänä kohti vyöryvän järkälemäisen Kolan luota.

Kolalla meni kuitenkin hyvä paha mieli ihan pilalle, kun minun reaktioni oli niin tilanteeseen väärä.

Äänekäs hekotukseni sekotti Kolan konseptit. Sillä miten muutenkaan voisi reagoida, kun ärähdykseen omalla tavallaan ja epäröimättä reagoinut Tiitiäinen melkein pursui siirappia, sateenkaaria, tikkukaramellejä ja auringonkukkia kyöhnätessään Pieni Sininen Pallo suussaan Kolan ympärillä. "KATSOKAAPAS POJAT, MIKÄ MULLA ON!! ONNENPÄIVÄ!"

Ei kommentteja: