keskiviikko 8. toukokuuta 2013

to.. to.. tok.. TOKOA?!!

Noki kävi tänään hiomassa SM-kisakuntoa kohdilleen Lehtosen Sannan treeneissä. Muistan vielä viime kesän vastaavan tilanteen ja kyllä se vaan on nöyristelemättä myönnettävä, että tänä kesänä monet asiat sujuvat PALJON paremmin. Ensimmäinen yritys oli aikamoista räpellystä tänäänkin, mutta ensinnäkin muistin koko 22 esteen radan, vaikka luotto muistiin ei aluksi ollut vahva.

Toisen yrityksen jälkeen olin itsestäni ylpeä. Pystyin korjaamaan useita kohtia, jotka ensimmäisellä yrityksellä menivät pieleen - ja taidettiin tehdä vitosella rata läpi. Ja vielä paremmin homma eteni, kun käytiin rata Sannan kanssa läpi ja tehtiin vielä uudestaan. Hyvä mieli! :)

Jäähdyttelylenkin jälkeen vein mustavalkoiset autoon odottelemaan ja otin Kolan lenkkeilemään. Taskuun sattui jäämään pallo ihan vahingossa. Kivikko on tätä nykyä pul-lol-laan elämää, koska futiskentällä treenaa naperoita ja aikuisia sankoin joukoin, frisbeegolf-radalla viskotaan kiekkoa ja pyöräradan hyppyreillä taitojaan esittelee yksi jos toinenkin fillarisankari. Onneksi se pallo tosiaan jäi taskuun, koska Kolan kuskaaminen hihnassa on maailman tylsintä ja ilman hihnaa homma menee tuossa hulinassa liian jännittäväksi, jos Kolalla ei ole ohjattua tekemistä.

En tiedä mistä se idea oikein tuli, mutta päästin Kolan hihnasta ja käskin sivulle. Vanhat jutut palasivat mieleen niin minulle kuin Kolallekin. Kola pönötti vieressä tukka sekaisin ja innosta karjuen. Tehtiin seuraamista ja liikkeestä maahan menoa. Kola läsähti käskystä maihin silmänräpäyksessä ja jäi niille tassunsijoilleen. Seuraamisessa vietti nousee samaan tappiin kuin agilityssä. Nauratti kovasti, kun Kola tuijotti minua niska kenossa ja tanssahteli oikeaan tokoseuraamispaikkaan verrattuna ihan liian edessä. Se oli kuin joku halvatun malikka. :D Peruutukset seuraamisessa sujuivat. Pysähdykset sujuivat. Käännökset sujuivat. Ihan kuin vanhoina tokoaikoina tai ehkä vielä paremmin. (Paitsi sen seuraamispaikan osalta ja lisäksi Kola on agilityssä oppinut karjumalla vuotamisen jalon taidon.. :D )

Kuljettiin vilkkaasti kansoitetuilla jalankulkuväylöillä eikä Kola edes nähnyt muita ihmisiä tai koiria. Se oli täysin työmoodissa. Yhdestä käskystä se jäi paikalleen odottamaan, kun minä jatkoin matkaani ehkä 15 metrin päähän - ja yhdestä käskystä tuli agilityhenkistä syöksykiitoa sivulle. ..tosin se tuli niin lujaa, ettei pystynyt kääntymään sivulle minun kohdallani, vaan jarrutusjäljet jatkuivat metrin verran ohitse ennen kuin kroppa kääntyi oikeaan suuntaan. :D Siirryin nurmikolle ja ajattelin, että siinä olisi helpompi kääntyä kovastakin vauhdista oikeaan paikkaan. Ei ollut. Kyllä siinäkin liukui ohitse. Vauhti vaan oli niin kova..

Liikkeestä seisomiseen oli vuosien varrella tullut pari ylimääräistä askelta.

Viime metreillä ennen autolle kävelemistä keksin kokeilla, miten Kolan viettiin vaikuttaa, jos käsken napakammin seuraamaan. Sehän toimi todella hienosti. Kola laski kierroksia hiuksen hienosti alaspäin, jolloin seuraaminen ei ollut niin mali-henkistä edistävää tanssahtelua - tosin ei se kyllä mitään "järjellistä tokoseuraamistakaan" ollut. :D Aika punaisena moottori hehkui matalalla äänellä annetusta tiukasta "SIVU"-käskystä huolimatta.

On se hassu eläin. Rakastaa todellakin ihan täysillä yhdessä tekemistä. Palkkapallon hakeminen oli sen mielestä kyllä ihan superkivaa, mutta ihan kuten vuosia sittenkin, jaksoi Kola nytkin tehdä toistoja toistojen perään ilman jättimäisiä palkkoja, hehkutuksia tai taukoja.

Ei kommentteja: