Pika ei totta totisesti ole periksiantaja. Se ei luovuttanut, vaikka vedessä kahlaaminenkin oli sille ihan uutta - puhumattakaan uimisesta. Ja typerä omistaja heitti kepin juuri sen verran syvälle, että ei sitä oikein kurottamalla tai edes kahlaamalla saa millään itselleen. Pika yritti ja perääntyi, yritti ja perääntyi ja yritti vielä. Se jatkoi yrittämistä niin kauan, kunnes pokka vihdoin riitti uimaan lähtemiseen. Menevaa!-kannustukset riittivät, eikä Pikan häntä laskenut missään vaiheessa luovutuksen merkkinä alas.
Kuusi minuuttia Pika jaksoi kiertää ja kaartaa, kahlata kerta kerralta syvemmälle ja juosta Nokin ja Kolan luota voimaannuttamisenergiaa. Ja sitten se pulahti uimaan. :) Reipas pikkumies.
-------------------------------------
Uintireissu uusittiin Katjan ja Arpan kanssa. Nyt aivot vapaalla ja telkku huutaa jääkiekkoa. Väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti