Kolan liike eteenpäin on kyllä jotain todella erilaista kuin Nokilla. Se on sellaista bortsutyyppistä (?) maanista etenemistä - tosin tätä tapahtuu vain silloin, kun kuonon edessä aukeaa ikään kuin agilityradan valtatie: suht hyvässä linjassa hyppyjä ja putki. Silloin ei tarvitse kuin karjaista putkikäsky, niin Kola katoaa horisonttiin pölyvana perässään. Ja se on tosiaankin hyödyllinen taito, koska sen avulla saan (yleensä) itse aikaa tehdä asioita ja siirtyä seuraavalle ohjauspaikalle. Mutta toki tästä ilosta, riemusta ja hyödystä katoaa se terävin kärki, jos rata jatkuu putken jälkeen yhä minusta poispäin. :D
Ja tänään treeneissä kun vedettiin Juha Ruokosen viime viikon treeniä, niin minähän jäin kuin nalli kalliolle radan suoran osuuden kohdalla. Ekoilla kerroilla vielä saatoin sattumalta ehtiä juuri ja juuri niin pitkälle, että pystyin ohjaamaan Kolan seuraavalle hypylle. Mutta niihin pariin juoksukiihdytykseen kului niin paljon jalkojen voimia, että seuraavilla suorituksilla jaloista ei vaan enää millään irronnut tarpeeksi vauhtia. Ei millään, vaikka koitin pinkoa ihan täysillä.
Sain Kolan paitsi kiihtymään, myös kääntymään tänään pariin otteeseen erinomaisen hyvin. :) Lisäksi Kola lähtee takaakiertoihin paremmin kuin Noki. Noki lueskelee rataa niin omatoimisesti, että välillä on hankalaa saada se katsomaan ohjausta, kun "kyllä mä ny hei itekin osaan, älä siinä sählää edessä vaan anna tilaa!"
Kolan treenien päätteeksi oli muutama minuutti aikaa ennen seuraavan ryhmän vuoron alkua, joten nappasin Pikan radalle. Pika sinkosi ensitöikseen putkeen ja räkytti heikkomielisenä. Sitten se tarjosi kontaktia ja yritti keksiä, miten 55cm korkeudessa olevista rimoista voisi päästä ehkä yli. Tässä vaiheessa onneksi olin ehtinyt laskea rimat vauvakorkeudelle, joten päästiin testailemaan pentusen osaamista. Jätin Pikan istumaan lähtöpaikalle ja sitten käskystä lähdettiin tekemään Kolan ja Nokin tekemää Ruokosen rataa.
Ensimmäisellä suorituksella päästiin ilman mitään ongelmia aina esteelle 5 asti. Pika kääntyi valssista hyvin, muttei taipunut hypylle 6. Seuraavalla suorituksella ohjasin vähän vahvemmin kutoselle, minkä jälkeen matka etenikin aina hypylle 10 asti ilman pienintäkään probleemaa. :) Tehtiin siis Pikan elämän ensimmäistä kertaa 10 estettä yhtä soittoa - ja vieläpä valmennusryhmän rataa! On se epeli! 8)
Pika irtosi epäröimättä kolmosputken pimeään putkikulmaan ja suoritti vitosen huolettomasti mielestäni ihan hyvin tehdystä ennakoivasta valssista huolimatta. (Ei siis ottanut kieltoa tai kiertänyt hyppyjen väliin.) Lisäksi se kiersi seiskahypyn taakse täysin luonnollisesti eikä häiriintynyt seiskan valssista. Ja kirsikkana kakussa se teki myös mainion takaakierron kympille. Harmin harmi, etten pyytänyt ketään kuvaamaan, koska olisi mielenkiintoista nähdä, miten itse ohjasin.
Kola näyttää, miten ohjaajan vauhti ei vain riitä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti