Noki eteni ihan älyttömän hyvällä vauhdilla, reagoi hyvin ohjaukseen, luki rataa eteenpäin, irtosi putkiin... Osa kaarroksista kyllä valui, mutta ne olivat minun mokiani. Sijoituttiin nollalla kolmanneksi - ja oltaisiin saatu kolmas agilityserti (ja siten varjovalioiduttu), mutta vuosi ensimmäisen sertin saamisesta tulee täyteen vasta 14 vuorokauden kuluttua. :D
Kolmas rata oli hyppäri, johon Mattsson oli kehitellyt kyllä harvinaisen vttumaisen alun. Kolme ensimmäistä hyppyä oli ihan sikinsokin, sen jälkeen oli pitkä sivusuuntainen siirtymä suoralle putkelle ja sen jälkeen okseri ja pituus suoran putken edessä. Eli ensin piti ohjata kolmen esteen siksok ja sitten juostava kilpaa suoralle putkelle ja suora putki, jotta ehti ohjaamaan putken edessä oleville esteille. Osa yritti ohjata putken vasemmalta puolelta, mutta homma meni plörinäksi viimeistään pituudella tai pituutta seuranneella hypyllä, josta piti saada koira välistävetoon. Lisäksi putken vasemmalla puolella oli yksi loppusuoran hypyistä niin, että kolmoshypyltä ei pystynyt juoksemaan suoraan kohti okseria, vaan olisi pitänyt ehtiä väistämään sitä ei kuvassa näkyvää hyppyä. Itse päädyin valitsemaan putken oikean puolen ja se todellakin kannatti. (Radan alku oli jotakuinkin tuollainen kuin tuossa piirroksessa.)
Jostain luonnonihmeestä tai aikavääristymästä johtuen ehdin hyvin ohjaamaan putkelle ja sain jalat kerrankin liikkumaan vauhdikkaasti, joten olin hyvässä paikassa okserille ohjaamassa, kun Noki sukelsi putkesta ulos. Sen jälkeen ei ollutkaan suurempia pulmia tai vaikeita kohtia, vaan pingottiin maaliin se, mikä jaloista päästiin. Ja tällä kertaa se riitti pronssisijalle. Ja pienten epäselvyyksien jälkeen illalla kotisohvalla päivän tuloksia tarkastellessa tuli todetuksi, että se oli kuin olikin hyppyserti. Viikko edellisestä sertistä - ja nyt niitä on kaksi. Aivan totaalisen käsittämätöntä!
(Illan pimeinä tunteina tutustuin asiaan vielä hiukan tarkemmin. Suomessa ei vielä tällä hetkellä ole ainoaakaan maksiperroa, joka olisi tavoittanut hyppyvalion arvonimen. Eli lienee ihan hyvä syy olla edelleenkin jättimäisen hämmästyksen vallassa näistä kahdesta hyppysertistä, jotka kuluneet kaksi viikonloppua ovat tarjonneet.. :) )
Melkein-serti ja serti yhdistettynä kahteen pronssisijaan ja oman seuran kisoihin nousee kuitenkin tämän hetkisen kisauran parhaan suorituksen paikalle. :) Sää oli kamala: tuuli niin että siivekkeet lentelivät ja lopuksi alkoi sataa vettä - mutta se ei meitä tänään haitannut! :)
------
Kolan kanssa otettiin kaksi starttia. Ekalla radalla putosi rima, Kola loikkasi puomin ylösmenon yli ja täydestä vauhdista keppien löytäminen osoittautui mission impossibleksi. Keppien hässäkän takia yliaikaa kertyi sekunnin verran.
Toisella radalla otettiin vitonen rimasta ja jälleen sekunnin verran yliaikaa. Kaarrokset valuivat ja sen lisäksi Kola keksi kesken radan, että "minäpoika se menen sanomaan ihan vain pari valittua sanaa sille äsken menneelle bortsu-urokselle, joka KEHTASI ärjyä lähdössä niin innostuneena!" Kola teki lenkin kohti maalialuetta ja hommaan meni varmasti nelisen sekuntia, kunnes sain karjuttua Kolan jatkamaan rataa. :D Oltaisiin siis tehty ihan reilusti aliaikainen vitonen, jos Kolan kupoli olisi pysynyt hallussa alusta loppuun asti. Nolla ei siis totisesti ole kaukana Kolankaan kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti