On itselle palkitsevaa huomata, että ehdin ajatella radan aikana kisoissa jo kaikenlaista. Ehdin tehdä tilannearvioita ja muuttamaan tarvittaessa suunnitelmaa. Tiedostan paremmin, mitä kehoni tekee. Se tekee ohjaamisen oppimisen helpommaksi. Lisäksi se tekee ohjaamisenkin helpommaksi, koska ehdin vaikuttaa tekemisiini ennen kuin olen tehnyt aivojen ydinjatkeesta tulleen epämääräisen käskyn perusteella jotain summittaista. Lisäksi pystyn poimimaan tämän takia radalta kohtia, joissa erityisesti pitää muistaa huomioida jotakin olennaista. Aikaisemmin menin ikään kuin automaattiohjauksella ilman siinä hetkessä tapahtuvaa hallintaa.
Tässä sinisellä tekstillä tekstitettynä Nokin toisen radan aikana käydyt ajatuskulut. Valkoisella tekstillä huomioita jälkikäteen tehtynä. Lisähuomiona juttu, joka ei päätynyt videon tekstityksiin: Noki karjaisee minulle, kun keppien jälkeen vedätän niin paljon, että Nokille tulee kiire perääni. Rima putoaa ja putoavaa rimaa ennakoi hyvin "ÄLÄ MEE NOIN KAUAS!" -karjaisu. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti