Pika kävi Hertassa kuvattavana. Pikkumiehellä on todistettavasti lonkat ja kyynärät ja muutaman viikon päästä saadaan tietää, millaisen arvion se niistä saa.
Yllätyksenä tämä päivä tarjoili sen, miten hitsin hienosti Pika osasi käyttäytyä. Paikalla oli kolme Pikan sisarusta, kaksi pikkupentua ja yksi muu perro ja lisäksi kuusi ihmistä. (Ja lisäksi huoneessa käväisi lyhyesti pari muutakin perroa.) Hulina oli melkoinen.
Ja miten käyttäytyy herra Pikkumies? Pika ei hermostunut. Ei pelännyt. Ei uhonnut. Ei väistänyt. Eikä oikeastaan haukkunutkaan. Ei sählännyt. Ei riehunut. Pika vispasi kopterihäntäänsä oikeastaan tauotta, kierteli katselemassa kaikkia koiria ja ihmisiä. ...ja vispasi häntäänsä taas vähän lisää. Se ei pyrkinyt ihmisten luo sähläten, mutta otti vastaan kopterihäntineen rapsutuksia. Se otti leikkiasennon yhdeksänviikkoisen pennun edessä ja huitoi pentua kevyen varovaisesti tassulla. Se antoi narttujen olla rauhassa ja korkeintaan haastoi siskoja leikkiin. Se suhtautui veljeensä välinpitämättömän ystävällisesti, koska veljeä hieman jännitti kaikki se meno ja meininki. Pika ei haukkunut huoneeseen saapujille eikä ollut huolissaan, jos minä poistuin käymään autolla. Se hengaili aivan rentona ja suhtautui ihan kaikkeen tapahtuneeseen tasapainoisen ystävällisesti. :) Hieno piski kertakaikkiaan! :) Rauhoituspiikin saatuaan se lösähti makaamaan eikä siinäkään yhteydessä hermostunut. Se ei hermoillut myöskään herätyspiikin saatuaan, vaan nuokkui rauhallisesti paikoillaan. Kotiin tultua Pika söi ja jäi rauhallisesti olohuoneeseen katsomaan, kun minä ja isot lähdimme päivälenkille.
Kerta kaikkiaan hermostusvapaa otus, ei voi muuta sanoa. Eihän tuollaista olekaan. :)
Tiesin kyllä, että Pika on tasainen ja ystävällinen ja kaikkea, mutta sen hermothan ovat puhdasta rautaa. :O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti