Minusta ei vain ollut opettamaan keppejä 2x2-kepeillä. En osannut kertoa Pikalle, mitä haluan. Tai osasin jotenkuten, mutta sen verran huonosti, että ärsyynnyin itse ja Pika sai liikaa epäonnistumisia. Niinpä siirryttiin kujakeppien maailmaan. Ollaan tehty kujilla nyt kolme kertaa ja se sujuu varsin mallikkaasti. Osa syy tähän on varmasti se, että Pikalle on tuttua eteen yksin irtoaminen ja suoraan juokseminen. Kujan sai kavennettua todella nopeasti, kun pikkuipana ei pyri sivusuunnassa ulos kujasta, vaikka kuja olisi pitkäkin.
Kujat aloitettiin niin, että kuja oli aluksi ehkä 40cm leveä ja ilman verkkoja. Ei ollut mitään ongelmia saada Pika tarjoamaan kujajuoksua. Se juoksi kujaan vaikka mistä kulmista, joten pääsin vaikeuttamaan todella nopeasti. Kun kavensin kujaa tokalla treenikerralla noin 25 senttimetriin, Pika meinasi mennä sisään keppien keskeltä, joten otin verkot auttamaan kahta ensimmäistä väliä. Verkot pystyi poistamaan muutaman toiston jälkeen. Tänään tehdyllä kolmannella treenikerrallakin otin verkot avuksi, jotta saan Pikan taipumaan kapeampaan kujaan. En kuitenkaan halua totuttaa Pikaa verkkoihin sen suuremmin, joten poistan ne välittömästi, kun Pika on tutustuttanut kroppansa kapeampaan väliin. Ja ainakin tässä vaiheessa se näyttäisi toimivan mainiosti. Pika ei jää kaipaamaan verkkojen apua, kun on saanut muutamia onnistumista kavennetussa kujassa.
1 kommentti:
Minä niin tiedän tuon tunteen. Oikein ostin useamman parin 2x2-keppejä opettaakseni Friidalle muinoin kepit tuolla tekniikalla. Loppujen lopuksi en jaksanut enää, vaan ruvettiin kujalle, ja sitten homma pelitti loistavasti. Kujat opettavat myös tosi itsenäiin keppeihin - ja vauhdikkaisiin sellaisiin myös.
Lähetä kommentti