sm-kisoissa

Nokin kanssa edustettiin SM-kisoissa tänä vuonna joukkueen finaalikoirakkona ja yksilöissä.

Meidän seura ei ole vielä koskaan onnistunut saavuttamaan tulosta maksien joukkueradoilla, joten oli aika huikea tunne, kun pääsin starttaamaan finaalissa sijalta 14 ja vieläpä niin, että tulos oli varma, vaikka Nokin kanssa tehtäisiin hylkäys. Minun ja Nokin tehtävänä oli siis ainoastaan yrittää parantaa sijoitusta. Ja niinhän siinä kävi, että juostiin rata ihan hirmuisessa flow-tilassa nollana läpi eikä muistikuvia radalta ihan hirveästi jälkikäteen ollut. Muistan ainoastaan kepeille mentäessä kääntäneeni Nokia paremmalle linjalle ja puomilla ajatelleeni, että "nyt juoksen lujaa enkä hölkyttele!" Loppusuoran avautuessa Petra huusi yleisöstä juuri oikealla hetkellä, että "JUOKSE!" En varmaankaan ehtinyt edes nähdä Nokia, kun se tuli viimeisestä putkesta ulos ennen loppusuoraa, mutta muistin kyllä kääntää katsetta hyppyä kohti. Sen jälkeen pudotin ohjauksen pois ja keskityin vain juoksemaan täysillä loppusuoraa.

Oli hämmästyttävä tunne nähdä, miten Noki tuli hyvin nopeasti ohitseni ja jatkoi tukka tuulessa hulmuten maalia kohti täysillä. Olin aivan varma, että se kääntyisi viimeistään ennen maalihyppyä katsomaan, että mihin minä jäin. Mutta ei kääntynyt. Se pisteli loppuun asti itsenäisesti ja tarkasti ja minua odottelematta. :D Ihana Noki. En tiedä, mistä se tuon itsenäisen loppusuoran suorittamisen juuri tähän saumaan keksi, sillä ei se aiemmin tuolla tavalla ole singonnut.

Nollaradalla nostettiin joukkueen sijoitus historiallisen korkealle tullessamme kuudensiksi. Tähän mennessä seuran paras joukkuesijoitus oli viime vuoden medien 8. sija. Meni aika hymy korviin asti levinneenä koko loppupäivä. :)

Yksilöhypärillä tehtiin ihan hyvää rataa aina 9. esteelle asti. Sen jälkeen epähuomiossa törmäsin siivekkeeseen, mutta onneksi en kaatanut sitä. Jälleen joku yleisöstä tsemppasi huutaen jatkamaan. :)  Sainkin pakan kasaan ihan nopeasti, mutta putken jälkeen ollut hyppy koitui sikäli kohtalokseni (ei Nokin kohtaloksi), että keskityin niin kovasti sen ohjaamiseen (koska se oli juuri täsmälleen sellainen hyppy, jossa Noki helpoimmin pudottaa riman), että kun se hyppy saatiin tehtyä virheettä, ajatus katkesi ja hetkessä homma luisui sekoilun puolelle. Päädyin eri puolelle kuin mihin olin aikonut, joten muurin jälkeen tein takanaleikkauksen varmaankin jotenkin huonosti. Rima putosi ja sen jälkeen jouduin jälleen täysin väärälle puolelle. Noki hyppäsi pituuden kuuliaisesti, mutta tasajalkapompputyylillä se astui pituuden päälle. Loppu rata tehtiin sitten ongelmitta maaliin asti. Kympillä ei finaaliin ollut asiaa.

Viikonloppu oli kuitenkin huikea. Seurakaverit kannustivat aivan hurjasti ja joukkueradan jälkeen sai kyllä hetken nieleskellä kyyneliä, kun karjunta yleisössä oli niin mieletöntä.

Tavoitteet saavutettiin ihan täysin: pystyttiin tekemään SM-kisoissa puhdas varmistelematon vauhdikas rata ja yksilöissä tulos. Ensi vuonna lähdetään tavoittelemaan yksilöratojen finaalipaikkaa. :)