jälkitoimituksesta päivää!

Jälkitoimitus (liittyy n. 1,5 vuotta sitten toimitettuun tuotteeseen): sisältää varaosia ja/tai laajennussarjan
saaja: pikku Pokémon
osoite: Itä-Helsinki

Voitteko uskoa: Pikan kuulolaite on ilmeisesti jonakin lähiviikkona saapunut ja Pika on vastaanottanut laajennussarjansa/varaosansa minua informoimatta!

Aloin huomata laajennussarjan saapumisen vähitellen, kun Pika alkoi reagoida "Tuus kattoo!" -huudahdukseen. Ensimmäisen vuoden aikanahan Pikaa oli suhteellisen vaikeaa saada reagoimaan mihinkään luoksetulokutsun tapaiseenkaan. Se ei tajunnut nimeään. Se ei reagoinut siihen, että Noki ja Kola tulevat luokse. Sitä ei kiinnostanut nähdä, mitä ojennetussa kädessä mahdollisesti on. (Se sitä ei kyllä kiinnosta edelleenkään. Kättä voi ojennella ihan niin kuin tykkää, leikkiä pitävänsä kädessä namia, heilutella kättä, jutella kimeällä äänellä, jne. Pikaa EI kiinnosta. Tai kiinnostaa sitä, jos se on nähnyt, että taskusta otetaan nami, mutta pelkkä ojennettu käsi: öö ketä kiinnostaa joku käsi.) Ja tietysti kaiken tämän lisäksi Pika on aina ollut tosi itsenäinen ja kiinnostunut kaikenlaisista asioista, joista nyt kiinnostua voi: mm. kakka, koirat, ihmiset.

Pika ei mielestäni koskaan ole "uhmannut" luoksetulokäskyä, koska ihan rehellisesti se ei ole sitä oikeastaan koskaan tajunnutkaan. Se ei ole myöskään _koskaan_ harrastanut kiinniottajalta karkuun juoksemista tai muuta "lällättelyä". Toisin sanoen jos sen on ehdottoman varmasti halunnut saada kiinni, on vain (?? haha) täytynyt kävellä sen luokse ja laittaa hihnaan. Mutta onhan se ollut aina vähän sellaista, että metsälenkeillä saa olla silmät selässäkin, että bongaa Pikaa kiinnostavat asiat ennakolta. Ei se aina onnistu, mutta onneksi nämä tapaukset ovat kuitenkin poikkeuksia.

Vieraiden koirien luvattomia (mutta erittäin hyväntahtoisia) moikkausreissuja on ollut onneksi niin vähän, että olen uskaltanut pitää Pikaa irti. Ja nyt - noin 1,5 vuotta Pikan saapumisen jälkeen - joka halvatun lenkillä harjoiteltu asia alkaa vihdoin kantaa hedelmää. :D Pika on vihdoin ja viimein tajunnut, että omaan nimeen/lempinimeen kannattaa reagoida tai että oman nimen/lempinimen huutamisella on ylipäätään joku merkitys Pikan maailmankaikkeudessa.. ;)

Aluksi Pika siis alkoi syystä tai toisesta (en keksi syytä enkä toista) reagoida "Tuus kattoo" -huutoon. Tuossa vaiheessa nimen huutaminen oli edelleen täysin turhaa. Pika ei korvaansa lotkauttanut. Nyt jälkitoimituksen laajennussarjat ja varaosat on ilmeisesti asennettu loppuun, koska tällä hetkellä Pika reagoi jo omaan nimeensäkin jokseenkin hämmästyttävällä nopeudella. Tänään aamulenkillä Pika mm. bongasi kauempana kallioilla ihmisen, jonka läsnäolosta se ilmoitti kurkkutorvi suorana "VÄYYYYY!!" Mutta sitten, kun kutsuin sitä nimeltä, se kääntyi minua kohti ja tuli luokse, joten päästiin jatkamaan lenkkiä. Pika ei mennyt katsomaan, kuka kiva ihminen se mahdollisesti on, vaan luopui tuosta noin vaan kohteestaan. Wautsi.

Samoin se luopuu kakka-aarteistaan nykyään hämmästyttävän helposti. Ei se luopuminen tietenkään joka kerta toimi ja edelleen Pika hyödyntää tilaisuuden, jos minä en huomaa vahtia, että se ihan oikeasti noudattaa kieltoa käydä herkuttelemassa kakkapökäleillä. Mutta aikasempaan verrattuna edistys on huimaa. Tulee tunne, että sitkeys todellakin ollaan nyt palkitsemassa. Olisin voinut tämän kakka-asiankin kanssa luovuttaa jo aikapäivät sitten ja antaa sen vain nautiskella tuoreista ja vanhemmista aarteistaan. Mutta enpäs luovuttanut ja nyt ollaan jo paljon paremmissa asemissa pelisääntöjen osalta.

Luoksetuloasia toimii jopa niinkin hankalassa paikassa kuin Rajasaaren koirapuistossa. Käytiin nimittäin eilen moikkaamassa Pabloa, Arwia ja Pitaa paikassa, jossa Pika ei ole kanssani koskaan käynyt: koirapuistossa. Ja hittovie, sielläkin se kykeni tulemaan luokse kutsuttaessa. Yritän toki luonnollisesti välttää tilanteita, joissa tiedän, ettei se tottele kuitenkaan. Mutta melkoisen haastavan näköisistäkin tilanteista se kykeni irrottautumaan. :) Ylipäätään koko reissusta jäi hurjan positiivinen fiilis. Pika tykkäsi kaikista ihmisistä ja koirista. Se kävi tervehtimässä rennon ystävällisesti tanskandoggia, rhodesiankoiraa, pieniä terriereitä, ihmisiä, ... Se sieti loistavasti Pablon ja Arwin aikuisen uroksen ominaisuudessa toteuttamat pomostelueleet eikä provosoitunut/provosoinut tai pelännyt isoja poikia. Se ei yrittänyt astua Pitaa eikä ketään muutakaan saarella ulkoillutta. Se ei kadonnut näköpiiristä, mutta lähti kyllä Leenan ja Arwin kanssa muutamien kymmenien metrien päähän keppiä vedestä noutamaan. Siellä se leikki oman aikansa rennosti ja stressittömästi ja minua kaipaamatta, mutta sitten jossakin vaiheessa etsiytyi luokseni omatoimisesti. :)

Pika on vaan aivan ensiluokkainen lemmikki. Ei tuon ystävällisempää voisi olla ilman, että se menisi sähläämisen ja mielistelyn puolelle. Noki on ihmisten suhteen välinpitämätön - ja se on ihan täydellistä. Pika ei ole niinkään välinpitämätön. Se lähestyy itse aktiivisesti uusia ihmisiä ja koiria. Mutta se ei silti ole tunkeileva eikä ylivuotava lähestymisyrityksissään. Jos Pikaa ei huomioi, se jättää kyseisen ihmisen rauhaan. Ja jos Pikan huomioi, se pyörii häntä kopterina heiluen väkkäränä jaloissa ja ottaa riemukkaana huomion vastaan.

:) Jes.