maanantai 30. kesäkuuta 2014

niin parasta

Torstaina hypättiin Maijan ja kolmen koiran kanssa autoon ja kurvattiin yhden ylimääräisen mutkan kera Kangasniemelle. Seuraavana aamuna jatkettiin matkaa ja illalla vähän kuuden jälkeen oltiin Rovaniemellä. Fiilis oli aivan huikea, kun majoitus ihan aikuisten oikeesti oli 200 metrin päässä kisapaikasta. Törkeen jees! Kävi ilmi, että meillä on neljä sänkyä ja kaksi huonetta ja hinta jotain ihan naurettavaa, tyyliin 30e per yö. (Tosin ensin maksettiin epähuomiossa kaksinkertainen hinta, mutta käytiin sitten myöhemmin hakemassa ylimääräiset eurot takaisin.) Tämän parempaa majoitusta ei voisi olla.

Lauantaiaamuna päästiin itse asiaan, kun maksit aloittivat hyppyradalla maajoukkuekarsinnat. Rima putosi heti alussa ja kesittyminen vähän herpaantui sen seurauksena. Virhepisteillä ei ole asiaa sunnuntain radoille, joten sitten löysäilin vielä uudestaan esteellä 16 ja Noki otti hyllyn. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, koska ei me mitään ihan maailmankaikkeuden kauheinta "voi-kunpa-maa-nielisi-minut" -nolohyllyä tehty vaan hyvää reipasta menoa.

Nokin hyppäri Koirakuvien livestreamissa

Medien ratojen aikana pääsin jännäämään Maijan, Mökön ja Gimman suorituksia ja kyynelet silmissä saikin sitten karjua HYVÄMAIJAa, kun viikonlopun jokaisella mediradalla kyseinen mahtityyppi ja jompikumpi koirista tarjoili nollan hurrattavaksi.

Toista rataa rakennettiin noin puoli ikuisuutta. Rakentaminen kesti ja kesti ja maksiohjaajien parissa alkoi olla lievää ärtymystä, kun koirien lämmittely meni aika mönkään venyneen aikataulun takia. Minulla ei tuota ongelmaa ollut, koska kenneltyttö Maija piti Nokia lämpimänä kävelyttäen sitä hallin ulkopuolella. Siitä päästiin melkein käänteiseen ongelmaan, kun sitten lopulta vihdoin ja viimein oltiin tutustuttu, niin ulkona odotti villisti läähättävä koira - eihän Maija ollut voinut viedä Nokia mihinkään lepäämäänkään venyneen lämpän aikana, kun kukaan ei tiennyt, missä vaiheessa neljäntenä lähtijänä ollutta Nokia tarvittiin paikalle. Hypin omia jalkoja lämpimäksi ja lievästi alkoi hirvittää, kun Noki ei hyppinyt mukana. Yleensä se pomppii tasatahtia kanssani ja huutaa, mutta nyt se vain seisoi maassa ja läähätti. Mutta koska Noki on Noki, niin siihen voi luottaa. :) Se teki lopulta meidän vuorollamme täysillä kaikkensa antaen. :)

Toinen rata tuntui tutustumisessa jo kivalta ja jopa omituisen simppeliltä. Ainoastaan hyppy ennen keinua ja A:n jälkeinen hyppy jännittivät hieman. Suoriuduttiin keinua edeltävästä hypystä ihan ongelmitta, mutta A:n jälkeen ollut hyppy koitui meidän jatkopaikkamme ratkaisijaksi. Valitsin ohjaukseksi sylivekin, joka ei missään nimessä ole minulle erityisen tuttu ja turvallinen ohjaus, eikä näin ollen Nokinkaan perustekemistä. Mutta se sopi siihen paremmin kuin mikään muu ohjaus, joten päätin sen ohjauksen valita. Niistopersjätöllä olisin saanut Nokin hypystä yli todennäköisesti ilman sitä kieltoa, joka sylivekistä seurasi, mutta rima olisi voinut pudota ja Noki olisi laskeutunut ihan todella paljon huonompaan paikkaan kuin sylivekillä ohjattuna. Tavallaan olen ylpeä siitä, etten lähtenyt varmistelemaan. Ja toki sitten rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että toiselta kantilta harmittaa. Niistopersjättö olisi hyvin todennäköisesti vienyt meidät sunnuntain finaaliradoille, sillä Nokin aika olisi kuin ihmeen kaupalla riittänyt jatkopaikkaan.

Nokin agirata Koirakuvien livestreamissa

Bortsujen, kelpieiden ja belgien lisäksi finaaliradoille pääsi ainoastaan yksi lapinkoira ja yksi lyhytkarvainen collie, joten Noki olisi tehnyt aika mielettömän huikean työn, jos se olisi raivannut tiensä finaaleihin ei-perinteisenä maksimenestyjärotuisena koirana.

Sunnuntaina ei kuitenkaan tarvinnut tuhlata aikaa harmitukselle, sillä Maija ja tytöt tekivät niin hienoja suorituksia, että tunteet olivat jatkuvasti ihan katossa. :) Juoksenneltiin majoituksen, syömisen, vessan ja kisapaikan väliä, lämpättiin ja jäähdyteltiin koiria. Ja sitten viimeisen finaaliradan aikana luotiin kaikkina luppohetkinä suunnitelmaa sen varalle, että Maija ei ehdi radoilta pois puoli kahdesaan mennessä. Autojunaan piti nimittäin viedä auto vihoviimeistään klo 20 ja medien finaali alkoi puoli kuuden aikaan. Lopulta Maija saavutti sijan 6. Mökön kanssa ja kello näytti seitsemää, joten paitsi että saatiin puhkua aivan hurjan käsittämätöntä menestystä, puhkuttiin myös junaan ehtimisen riemua. (Ja riemua siitä, että löydettiin paikallinen Teboil, josta sai lihapullia perunamuusilla.)

Yöjuna oli aivan tyrmäävän hyvä veto. VR pakkasi auton junaan, me majoituimme neljän neliömetrin kokoiseen tyrmään, joka viihtyisyydessään voitti kaikesta huolimatta autolla kotiin ajamisen aivan 100-0. Koirat kaatuivat suorilta jaloilta nukkumaan. Oulussa käytettiin koirat vielä yöpissalla ja sitten unen kautta kohti Helsinkiä.

Viikonlopun plussat:
+ majoitus ihan lähellä
+ aurinko paistoi
+ ihmiset oli iloisia
+ paljon tuttuja
+ paljon huikeita suorituksia
+ majoitukseen kuului aamupala
+ löydettiin Rovaniemeltä intialainen ravintola ja saatiin sieltä ruokaa, vaikka ensin tilattiin ruuat kyseisen raflaketjun Oulun toimipisteeseen
+ kisapaikka oli arvokisoille erittäin sopiva ja toi sopivasti isojen kisojen fiilistä
+ radat oli TOSI kivoja, ei ainakaan liian vaikeita, mutta ei silti mitään pelkkää suoraan juoksemista
+ parkkitilaa oli tosi hyvin

...ja miinukset:
- mäkäräiset tunki iholle, mutta ei niitä onneksi ihan mustaksi pilveksi asti ollut ;)

Tämä oli minun agilityurani ehdottomasti paras kisareissu. Ensi vuonna uudestaan. (Majoitus on jo varattu SM-kisoihin ensi kesälle ja varmasti karsintoihinkin ihan tuota pikaa.. ;)

4 kommenttia:

Elisa L kirjoitti...

Ihan mieletöntä! Te ootte kyllä supereita. Oli kyllä mahtavaa katsoa kisoja kotoa, ihan kuin olis ollut mukana. Ens vuonna mekin sitten (toivottavasti) molemmissa isoissa karkeloissa :)

emilia kainulainen kirjoitti...

Kiitos :) Ja ensi vuonna tekin aivan takuulla! :) Ja mekin tehdään kyllä kaikkemme, että päästäisiin uudestaan karsintoihin.

Mäijy kirjoitti...

Mä kans jos mummo pysyy kondiksessa!

Anu kirjoitti...

Hei! Olen täällä blogissa vieraillut silloin tällöin, enimmäkseen kiinnostuneena Kolaan liittyvistä jutuista. Siinä kun kuulostaa olevan paljon samaa luonteessa kuin meidän Kiiralla. Me asutaan Rovaniemellä ja näköjään ollaan oltu MM-karsintojen aikaan samassa paikassa samaan aikaankin. Itse ehdin käydä katsomassa kylläkin vain lauantain medien toisen radan. Mukavaa kesää teidän laumalle!