maanantai 2. kesäkuuta 2014

juoksuA:n kahdeksas treenikerta

Ihan hitsin hyvin etenee tämä juoksuA:n treenaaminen. Homma oikeastaan muuttuu sitä helpommaksi, mitä "normaalimmaksi" A nostetaan. Tänään se oli jo minun hartiani korkeudessa ja varmaankin ensi kerralla tehdään jo ihan Isojen Poikien A:ta. Tänään ainoastaan ensimmäinen kokonaisen A:n suoritus meni peppu edellä huipulta sinkoutumisena, mutta heti sen perään Pika korjasi suorituksen tosi mainioksi. Eikä se näytä ottavan mitään häiriötä siitä, että itse pistin jo hölkäksi esteen vieressä. :) Noki NIIIIIIN pääsee saman projektin kimppuun, kun karsinnat ovat ohi. :)

Katja seisoo jälleen etupalkan päällä ja WAUUUU-kehusta nostaa jalan pallon päältä pois. (Naksutin unohtui kotiin, joten wau sai luvan kelvata. ;) Kun on päästy oikean A:n korkeuteen, niin täytyy alkaa lisätä esteitä ennen ja jälkeen A:n ja ryhtyä jossain kohtaa miettimään myös kääntymistä esteeltä.


Tästä projektista tulee väkisinkin tunne, että miksi oi miksi en aikanaan lähtenyt Nokille opettamaan juoksuA:ta. No.. Oikea vastaus on se, etten edes tiennyt mistään juoksukontakteista eikä silloinen osaamiseni olisi riittänyt näinkään helppoon projektiin. Mutta on kyllä sanottava, että tällä tämänhetkisellä kokemuksella en lähtisi pysäytystä A:lle enää opettamaan. Toki Pikan kanssa voi tulla vielä vaikka minkälaista takapakkia ja joudun syömään sanani ja perumaan kaiken ja opettamaan pysäytyksen myös A:lla. Mutta tällä hetkellä projekti etenee niin älyttömän vaivattomasti ja A:n suoritus näyttää livenopeudella ja hidastettuna niin hemmetisti paljon kroppaystävällisemmältä kuin vaikkapa Nokin pysäytysA, että ei mitään järkeä. Ja sen lisäksi suoritusnopeuksista ei jää epäselväksi, kumpi on nopeampi. Vaikka Noki tekisi maailman nopeimman pysähdyksen 2o2o-paikalla, sen suoritus olisi ihan takuulla hitaampi kuin Pikan juoksuA.

Ugh, olen puhunut.

;)

Ei kommentteja: