Tänään ekaa kertaa ikinä vedin kahdella koiralla kolmosten rataa. Ja niin typerää kuin se onkin, jännitti ihan tosi paljon enemmän kuin yleensä. Kolan kanssa ei nykyään jännitä enää. Nokin kanssa ei jännitä. Mutta sitten, kun olivat molemmat samalla radalla, alkoi jännittää. Typerää. Se johtui ainoastaan siitä, että tuttu tilanne ei ollutkaan enää tuttu vaan vähän erilainen.
Eka rata oli Martti Salosen taidonnäyte - ja siltä se tosiaan tuntuikin. Rata eteni jotenkin todella epäloogisesti eikä tuntunut missään vaiheessa mukavalta. Noki rysäytti jostain erittäin hämärästä syystä alussa täysillä päin rengasta (en siinä kisatilanteessa edes tajunnut, miten suoraan päin se rysäyttikään - videolta vasta huomasin) ja sen jälkeen rimoja putoili kolmin kappalein ja lopuksi otettiin vielä hylly, kun olin persjätössä autuaan myöhässä.
Kolan kanssa mentiin radalle aika samoissa fiiliksissä kuin Nokin kanssa. Tuntui sekavalta. Olin kuitenkin jo etukäteen päättänyt, että Kolan kanssa en jännitä, joten sitten en jännittänyt. Tai en jännittänyt ainakaan niin paljon, että itsestä tuntuisi pahalta. On ihan turhaa kaataa Kolan niskaan jännitystä, joten mentiin pitämään hauskaa. Ja hauskaa totisesti olikin. Harmi, että kamerasta loppui akku, sillä olisi ollut kiva jälkikäteen nähdä, miltä näyttää, kun Kola karjuu, syöksyy, karjuu, kieppuu, syksyy, karjuu, sinkoaa ja karjuu. En saanut koko hommaan oikein mitään otetta, koska Kolalla oli niin kova vauhti päällä. Suurimpana onnistumisena sain Kolan putki-puomi -erottelussa puomille! Kiljahtelin kehuja kuin treeneissä, kun Kola laukkasi puomia pitkin. :D
Toinen rata oli kai Salosen suunnittelema sekin (tuomarina kuitenkin Luomala), mutta tuntui jo huomattavasti mukavammalta. Ja kuin taikaiskusta jännitys katosi. Tuli normaali hyvä kisafiilis. :) Onneksi. Nokin kanssa tehtiin tasaista työtä ja pompittiin maaliin nollalla, jolla roikuttiin kolmossijassa pitkään. Lopulta taidettiin päätyä sijalle 9. Etenemä oli 4,2 luokkaa ja tekeminen vaivatonta.
Kolan kanssa tälle radalle lähdettiin rennon letkeissä tunnelmissa - ja tehtiinkin nollarataa aina neljänneksi viimeiselle esteelle asti! Sitten en saanut Kolaa kovasta vauhdista kääntymään hieman sivussa olleelle putkensuulle. Jouduin pysähtymään ja kääntämään Kolan, mistä johtuen olin sitten seuraavalla hypyllä too-odella myöhässä, joten siitäkin tuli kielto ja rima putosi. Lopputuloksena siis 15. Mutta fiilis oli erinomainen. Kola pysyi lähdöissä. Se teki hyvät kontaktit ja kepit. Ja mikä parasta, se ei missään vaiheessa sulkeutunut kuplaansa vaan pysyi rentona omana itsenään kisatilanteesta huolimatta. :) Kyllä tämän tavoittamiseksi onkin tehty töitä. Vuosien työ kantaa nyt hedelmää eikä jää epäselväksi, onko tämä nyt käytössäni oleva toimintatapa Kolalle oikea vai väärä. Se on ehdottomasti ja epäilyksettä oikea. Hyvällä fiiliksellä - vaikka väkisin. ;) Eikä hyvää fiilistä ole tarvinnut enää kuukausiin väkisin vääntää, vaan se ihan oikeasti löytyy erittäin pienistäkin onnistumisista.
Nokin hyl
Nokin nolla
Kolan 15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti