lauantai 27. huhtikuuta 2013

purinalla isojen kanssa

Noki pääsi starttaamaan kolmn radan verran ja Kola osallistui yhdelle agiradalle.

Ekana oli hypäri, jolle Kola ei osallistunut. Olen ihan hitsin tyytyväinen, että radalta tuli nolla, sillä selvitettiin juuri samanlainen kohta kuin mitä käytiin Ojangossa treenailemassa. Muistin sanoa nimikäskyn ajoissa, eikä Noki edes aikonut mennä putken väärään päähän. Itse asiassa muistin tehdä saman huomiokäskyttämisen jokaisella radalla, eikä hairahdettu kertaakaan putken väärään päähän, vaikka U-putki houkutteli tekemään virheen jokaisella radalla. Jesh! Ehdottomasti päivän paras onnistuminen.

En tullut katsoneeksi, miten sijoituttiin nollalla, kun ei se edelleenkään oikein ole pääpointtina meidän kisaamisessamme. Sijoituksia tulee, jos tulee. Toisen radan jälkeen muistin, että tulokset ovat varmaankin tulleet seinälle ja iloinen yllätys oli, että sijoituttiin kolmanneksi. Vasta palkintojenjaossa yhtäkkiä mieleen pompsahti, että mitenhän sertin kanssa on käymässä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että se tuli kuin tulikin Nokille. Ohoh.

Nyt Nokilla on siis kaksi agisertiä ja yksi hyppyserti. Kolmosiin noustiin itse asiassa päivälleen vuosi sitten, joten kai sitä saa ihan julkisesti olla tyytyväinen: vuoden aikana on kerätty 15 nollaa, joista kolme on sertin arvoisia. :) Nollaprosenttia pyritään nostelemaan kyllä vielä huimasti ylöspäin, mutta ennakko-odotukseni tulosten suhteen tämä nollamäärä - ja erityisesti sertimäärä - ylittää moninkertaisesti.

Tokalla radalla ratahenkilöt olivat merkinneet radan väärin, joten rataantutustuminen uusittiin kahden koirakon jo startattua radalle. Kolmen lisätutustumisminuutin aikana en ensin saanut alkuunkaan selvää, mikä kohta radasta muutti muotoaan ja kun sain sen vihdoin selville, oli aikaa jäljellä kai minuutin verran. Siinä ajassa en ehtinyt miettiä asiaa kuntoon, joten Noki joutui maksamaan epätietoisuudestani riman putoamisella. Rynnin A:lle täysin älyttömällä tavalla, sillä ajatus oli tehdä takanaleikkaus. Välimatka oli paljon lyhyempi kuin oletin, joten jouduin pudottamaan oman vauhtini nollaan, kun Noki oli riman päällä. Rima putosi ja tiesin välittömästi, että syy oli minun. Vitosen rata olisi ihan ongelmitta ollut nolla, joten hieman harmittaa.

Kolan rata oli kepeille asti hyvää menoa ja se eteni takuuvarmasti nopeammin kuin Noki. Lämmittelyesteillä totesin, ettei Kola osaa poispäin kääntyvää ohjausta kepeille, joten väkersin valssilla itseni keppien ja Kolan väliin. Se toimikin mukavasti, eikä varmaan hidastanut etenemistä kovinkaan dramaattisesti. Keppien jälkeen Kola ostaa pääsylipun kohti ääretöntä ja sinkoaa keinulta lentoon ilman pienintäkään aikomusta pysähtyä. Perhanan Kola! :D Jossain kohtaa putoaa myös rima, ja renkaalle vietäessä en kerta kaikkiaan vain tiennyt, miten Kolaa pitäisi ohjata, ettei se hyppää väärää hyppyä, mutta osuu silti renkaaseen. Niinpä ohjaus on ihan sekava ja Kola tulee renkaan ohi. Rata oli kuitenkin oikeaa hyvän tuulen räjähtävyyttä, joten nauratti ihan hirmuisesti, kun päästiin maaliin ja olin (ja olen) Kolan etenemiseen aivan äärimmäisen tyytyväinen.

Kolmannella radalla homma kusahtaa, kun kiihdytän vauhtini muurin jälkeen kovaksi, että ehtisin kertomaan Nokille, mihin putken jälkeen käännytään. Siinä juostessa en kuitenkaan yhtään katso eteenpäin, joten päädyn totaalisen väärän esteen taakse. Noki suorittaa minun sähläilyjeni loppumista odotellessa saman putken uudestaan, joten se on hylly. Muuten rata eteni ihan mainiosti.

Päivästä jäi todella hyvä mieli. Sää oli kohdillaan ja isojen mielialat erittäin kisaamiseen sopivat. :)








Ei kommentteja: