Jaakon kurssilla

Viikonlopun oppi tiivistettynä kahteen kohtaan:

1. Auta koiraa ohjaamalla loppuun asti. Loppuun asti ohjaaminen tarkoittaa sitä, että vaikka oma liike lähtee jo kohti seuraavaa estettä, käsi ja katse pysyvät staattisina ja auttavat koiraa malttamaan. -> Rima ei putoa, kun koiralle ei tule kiire rynnätä pakenevan ohjaajan perään.

Toisin sanoen: ÄLÄ LUOTA LIIKAA!

2. Jos huudan Nokia nimeltä, olen tällä hetkellä 99% todennäköisyydellä pelastelemassa jo väärin ohjauttua tilannetta ja autuaan myöhässä. Virhe on jo tapahtunut ja huomion saamisen mahdollisuus on jo mennyt. Nimen huutamisen pitäisi tapahtua ENNEN sitä hyppyä/estettä, jonka jälkeen haluan huomion saada.

Tämä ajatus on totisesti uusi, eikä siihen ole kukaan koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota. Jaakon näkemys on, että nimen myöhään huutamisen hetki on jo ihan puhdas ydinjatkeeseen tatuoitu tapa, joka pitää muuttaa, nimittäin toistan saman virheen kerta toisensa jälkeen. Käytännössä siis aina. Ja tiedän siihen kyllä syynkin. En luota tarpeeksi Nokin osaamiseen - niin pöljää kuin se onkin. Pelkään, että jos sanon "NOKI!" jo ennen hyppyä, Noki ottaa kiellon hypyltä ja tulee sen ohi. Typerää. Noki ei tehnyt niin kertaakaan (ei edes harkinnut), kun Jaakon opastamana lähdin antamaan nimikäskyä oikeaan aikaan eli estettä aiemmin kuin tähän asti. Nokin esteosaaminen on niin vahvaa, että se kyllä suorittaa annetun tehtävän. Ja kun nimikäsky on sanottu ennen estettä, se ottaa kontaktin minuun esteen jälkeen - eli tekee juuri sen, mihin olen tähän mennessä pyrkinyt kalastelemalla huomiota vasta esteen suorittamisen jälkeen annetulla nimikäskyllä.

Toisin sanoen: LUOTA ENEMMÄN!

Muita tärkeitä pointteja Jaakon höpöttelyistä:
*Koira haluaa pysyä kontaktissa ohjaajaan. Hetkiä, jolloin kontakti väkisinkin katkeaa: mm. putki, persjättö, pussi, saksalainen. Näiden esteiden/ohjauskuvioiden jälkeen koiralle pitäisi tarjota mahdollisuus kontaktiin (eli ottaa katseyhteys) ja vasta sen jälkeen kääntää katse kohti seuraavaa estettä. Putken/pussin jälkeen otetaan ihan hirveästi kieltoja seuraavalta esteeltä, koska koiralle ei ole tarjottu mahdollisuutta kontaktiin ja se näin ollen keskittyy vain kontaktin hakemiseen eikä keskity seuraavaan esteeseen.

Kuinkakohan monta kertaa olen unohtanut ottaa koiraan putken jälkeen kontaktin.. Liian monta. Uutena ajatuksena se, että sama tilanne on myös ohjauksissa, joissa koira jää hetkeksi selän taakse. TARJOA KONTAKTI KOIRALLE!

*Persjättö kääntää n. 30-45 astetta koiraa.

*Maankauhaisu/niiausohjaus on Jaakon juttu. Eli siivekkeen hyppypuolella tehtävä pysähdyksissä tehty niiaus, jossa kädellä näytetään todella matalalle. Saa koiran kääntymään tiukasti ja antaa ohjaajalle etumatkaa.

*Verkoilla saa estettyä koiraa tekemästä virheitä, kun harjoitellaan koiralle vaikeita asioita.

*Jos koira tekee ohjauksen lukemisessa virheen, pysähdy staattiseksi. Anna koiran itse ratkaista, mikä meni pieleen ja palkkaa sen jälkeen ruhtinaallisesti. Virheistä oppii - myös koira.

*Pennun kanssa suunnittele palkan paikka järkeväksi ja loogiseksi ja niin, että pystyt toteuttamaan ohjauksen heti oikein ilman varmistelua. Käytä tarvittaessa verkkoja auttamaan. Poista sitten verkot ja jätä lelu auttamaan. Sitten poista lelu ja palauta tarvittaessa verkko. Askel kerrallaan siis vaikeutetaan.

*PERHANAN RAKKI -karjaisu saa Jaakon repeämään. Etenkin, kun syy ei ole rakissa vaan ohjaajassa. Rytmittämällä sen perhanan rakin sai tekemään juuri sitä, mitä pitikin eli jättämään putken rauhaan ja tulemaan putken edessä olevan hypyn takaakiertoon. ;)

*Jaakko tuntee koirani agilityssä paremmin kuin minä. Ja myönnän sen täysin. Epäluottamukseni Nokin osaamista kohtaan osoittautui kerta toisensa jälkeen vääräksi. Ja Jaakko oli jo ennen suoritusta kertonut, että väittää minun olevan väärässä luuloineni. Noki osaa. Se osasi muun muassa täysin ongelmitta ohittaa putken suun ja tähdätä sen jälkeen kepeille 100% onnistumistodennäköisyydellä. Lisäksi se osasi minut täysin pohjattomasti yllättäen pituuden takaakiertona. Käsittämätöntä. Ja vieläpä niin, että ohjasin pituuden takaakierron sillä kauhaisulla, mitä Jaakko harrastaa koiriensa kanssa. (Ei se ole sylivekkikään kai, mutta joku vähän sellainen..) Noki on ihQ.

............

En oikein tahdo millään ymmärtää, miten Nokin esteosaaminen ja ohjausten sisäistäminen on noin laadukasta. Miten se on oppinut noin taitavaksi? En nimittäin osaa sanoittaa sitä, miten itse olisin osaamista sille opettanut. Emme tee hyppytekniikkatreeniä. Koskaan. (Ehkä pitäisi? Tai ainakin Pikan kanssa.) En ole mitenkään opettanut pituuden suorittamista. (Olisi pitänyt. Tai ainakin Pikan kanssa.) En ole opettanut Nokille ohjauskuvioiden lukemista - koska en ole niitä itsekään osannut. (Olisi pitänyt. Tai ainakin Pikan kanssa.) 

Pituus takaakiertona. Olen edelleen pöyristynyt. :D Lisäksi Noki oppi kahdella toistolla, mitä Jaakon kauhaisu tarkoittaa. Eikä siinä vielä kaikki. Se pystyi toteuttamaan kyseisen kauhaisun mukaisen toiminnon myös pituudella. Häm-men-tä-vää.

Jos se vain on luonnonlahjakkuus? Tai sitten se treenaa salaa jonkun muunkin kuin minun kanssa.